Fionnualan tiineydessä aloitellaan tänään kuudetta viikkoa. Harvasa päivä harrastettiin massun kyttäystä, yhtenä päivänä oli pyöristynyt toisena päivänä en ollut ihan varma. Narttu käyttäytyi tiineen tavoin, nisät kasvoivat pikkaisen, ruoka maistui paikottain heikosti (mikä tälle koiralle erittäin epätyypillistä) ja hellyyden kipeys lisääntyi. Kuitenkaan kun kuuden viikon kohdalla ei massu ole kuin hieman turpea, on mielestäni hyvä käydä tarkistuksessa - so to the vet we went. Haaveilin, että tähän pentueeseen tulisi edes sen verran pentuja, että molempiin kohdun sarviin riittäisi - vaan eipä riitä. Toisessa sarvessa on yksi varsin kookas, normaalisti kehittynyt koira-vauva, jonka sydän lyö hienosti ja toinen sarvi on tyhjä. Että sitten semmottii! Minua harmittaa, ei siis vain siksi, että minulla oli JÄLLEEN useita mukavia perheitä odottelemassa uutta perheen jäsentään, eikä edes siksi, että nyt sen omaan käyttöön tarkoitetun narttupennun saaminen on jäämässä yhden pennun varaan, ei s