Nerian kennelpäiväkirja

Ei se sitten vaan onnistunut, siemennys nimittäin. Pari päivää tässä on mennyt pettymystä nieleskellessä, uusi tyttö kun olisi ollut tervetullut laumaan jo pitkään ja nyt sitten meni mönkään... Se tosiasia, että tiedän pentua odottaneiden olevan vähintäänkin yhtä pettyneitä ultraustulokseen, ei valitettavasti juurikaan vähennä tämänhetkistä ketutustani. Aina ei mene putkeen ja välillä koiria jää käyttämättä. Ehkä tämä sitten taas opettaa arvostamaan niitä kertoja, kun kaikki menee niinkuin oppikirjassa... Note to self: jos haluaa koiran, pääsee huomattavasti helpommalla ja halvemmalla jos vain yksinkertaisesti menee ja ostaa sellaisen. Mutta kun... Sehän ei olisi yhtään niin jännittävää kuin yhdistelmien suunnittelu, nimien miettiminen, pentupakettien kerääminen, pentueen syntymä ja omien kasvattien edesottamusten seuraaminen. Se ei tuhisisi korvanjuuressa samalla tavalla pentueellinen puudelipalleroita, se ei haisisi aamuisin yhtä komeasti kakalta, eikä se vaikeuttaisi moppaamista

Muistan vuosia sitten tykästyneeni erääseen mustaan, jo hieman vanhempaan urokseen... Ylväs, ystävällinen, avoin ja vilkas - varsin mukiinmenevä maskuliininen musta uros asui Ruotsissa Tukholman lähellä. Muistelen keskustelleeni koirasta ja sen perimästä niin sen omistajan kuin kasvattajankin kanssa. Ruotsiin lähteminen oli ennenmuinoin haasteellisempaa, tarvittiin vasta-ainetestit ja lopulta päädyttiin tilaamaan tuoreita pennunsiemeniä tuosta hienossa kunnossa olevasta uroksesta. Sillä kerralla ei onnistunut, Fedex unohti lähetyksen viikonlopun yli Arlandaan - kun siemennys oli sovittu perjantaille. Toisellakin kerralla meni mönkään, silloinkin aikataulutuksen vuoksi. Ehkäpä kolmas kerta toden sanoo... Tämä on raskas päivä ystävälleni Siv Sjöströmille, joka 15-vuotta sai elää tuon ystävänsä kanssa. Tänään on päivälleen kulunut 2-vuotta siitä, kun oli aika luopua - tänä vuonna hän taitaa kuitenkin olla edellistä toiveikkaampi, onhan mahdollista, että hän pian pääsisi tapaamaan koira

Tämän viestin kirjoittamiseen on mennyt kauemmin kuin olin suunnitellut. Olen käynyt tässä välissä hieman reissun päälläkin. Pentueen odotuksesta joudumme vielä odottamaan vahvistusta pari päivää, sillä pikkupaikkakunnalla elävää mammakoiraa ei yrityksistä huolimatta saatu ultrattua silloin välipäivinä, kuten oli alunperin sovittu eli tuon pentu-asian todellinen laita vahvistuu 8.1. - eipähän ainakaan tarvitse uusinta ultraa, koska noilla päivillä näkyy kyllä jos on jotain nähtävää ja seuraavalla viikolla mammakoiran olisikin tarkoitus laskeutua Siuntioon, mikäli aihetta on. Nämä näyttelyreissut eivät koskaan ole olleet halpoja, etenkään Ruotsiin (shoppailen siellä aina ihan liikaa), joten edellisestä onkin pari vuotta. Lensin perjantaina muutaman varsin kiireisen työ-yön jälkeen Göteborgiin, saavuin illalla sen verran myöhään hotelli Gothia Towersiin, että illallispaikankin löytäminen teetti työtä. Gothia Towers on siis kolmesta tornista koostuva iso hotelli-kokonaisuus kiinni nä