Nerian kennelpäiväkirja

Helmikuun puolivälissä kirjoitin seuraavan blogiluonnoksen: Faron ja Hillan metsäralli päättyi viimeksi kuin seinään. Yhtä-äkkiä Faro alkoi huutaa niin kovaa kuin pystyi ja kieltäytyi laskemasta jalkaansa maahan. Kotiin kinkattuaan, se lepäsi, myöhemmin illalla ontui, mutta ei enää kinkannut kolmella jalalla. Käpälä näytti päällisin puolin normaalilta. Turvotus ilmestyi seuraavan päivän iltana, ei yhtä voimakkaana kuin aiempi vastaantullut varvasmurtumakoira, mutta kuitenkin. Aamulla koitti eläinlääkärireissu. Näky oli lohduton. Miten kummassa se oli onnistunut pilkkomaan varpaansa neljään osaan ja sirut päälle?!? Luusto on eläinlääkärin mukaan juuri niin vahva kuin tämän ikäsellä koiralla kuuluukin olla, mutta ilmeisesti se on tömpähtänyt terävään kiveen ja täydestä vauhdista tietenkin - hitaammin tämä urpo&turpo-kaksikko ei osaa metsässä rallata. Alkoi kuumeinen mietintä mitä tuolle olisi tehtävissä, kuvat lähetettiin toiselle klinikalle konsultaatioon ja pari tuntia myöhemmin

Meillä käy satunnaisesti koiria trimmattavina - useinmiten omia kasvatteja, mutta toisinaan tulee auteltua kasvattajakollegoita, kun heidän kasvattejaan asuu lähempänä meitä. Valitettavan usein toistuu keskustelu, jossa kuulen, että koiralla on toistuvia korvatulehduksia ja yliherkkyysepäilyitäkin toistuvien korvainfektioiden vuoksi. Korvapulmat voivat toki aiheutua suoliston epätasapainoisesta tilasta, allergiasta ym. Ylivoimaisesti yleisin vastaan tullut tilanne on kuitenkin se, että koirat tulevat tänne tai käyn niiden luona, nypin karvat niiden korvista, opastan korvien hoitoa kädestä pitäen ja kun korvien hoitoon aletaan panostaa- tilanne normalisoituu. Siihen mennessä omistajat ovat pahimmillaan upottaneet useita satasia eläinlääkäriin, antaneet tippoja näille karvoille ja hämmästys on suuri, kun korvat eivät meinaa parantua. Korvatulehdus ei karvoja kastelemalla parene! Villakoirien korvakäytäviin kasvaa karvaa, joillakin enemmän, toisilla vähemmän. Pennuilla ja nuorilla koir

Kiitos ihanista ja kattavista pentukyselyistä, joita olen ilokseni saanut tänä keväänä useita. Valitettavasti tänä kesänä meille ei tule pentuja. Pentuja mahdollisesti myöhemmin syksyllä/talvella - mikäli olette niistä kiinnostuneita, kannattaa pitää korvat höröllä. Viimeajat ovat olleet varsinaista hulinaa tässä huushollissa. Opiskelukiireet ovat vieneet minua ympäri Suomea ja koiranhoitajat kiittävät, sillä koirista sekä nartuilla sekä uroksilla hyrrää hormonit. Normaalistihan meillä on kotona vain yksi uros: Suomen, Viron ja Liettuan valio Nerian Faro, mutta tällä hetkellä kainalossani köllöttelee myös Nerian Deianiran eli "Paloman" valkoinen poika Nerian Guarana "Danny". Danny on meillä hoidossa reilut pari viikkoa perheensä lomaillessa. Oikeinkin suloinen ja iloinen poika! Kun taloudessa on sekä narttuja, että uroksia, joutuu aina juoksuaikoina olemaan todella varovainen. Koirat voivat olla hyvinkin kekseliäitä rakastuneina, vauvaportti ei ole rappujen