Nerian kennelpäiväkirja

Fionnualan ainokainen pentu on jo 6 viikkoa vanha, se on vahva, voimakastahtoinen ja erittäin leikkisä puudelipoika. Kutsumme sitä leikkisästi "pötköksi", se kuvasi tuota "yliaikaisena" syntynyttä pulskaa puudelivaavaa hienosti. Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin tulla tarve keksiä sille uusi lempinimi, se kun ei ole enää pötkylän muotoinen. Pieni poika sai alkunsa sektiolla, kun ei vielä päivänä 65 ilmoitellut vähääkään tulostaan ja viikonlopun yli en uskaltanut tämän kultakimpaleen odottelua jättää. On suhteellisen tavallista, että kun pentuja on vähän ja synnytyksen alkua ei kuulu, voi poltot jäädä heikoiksi ja eläinlääkärin apu on silloin kullan arvoinen. Niin oli nytkin, sillä tämä poikanenpa köllötteli emänsä massussa ihan kaikessa rauhassa. Pää toisessa ja takapuoli toisessa kohdun sarvessa. Se ei siis olisi päässyt syntymään itsekeen kuitenkaan - intuitioon siis kannatti jälleen luottaa. Fionnuala on ollut erinomainen emä - huolehtivainen ja tarkka. Ensimmäisee

Fionnualan tiineydessä aloitellaan tänään kuudetta viikkoa. Harvasa päivä harrastettiin massun kyttäystä, yhtenä päivänä oli pyöristynyt toisena päivänä en ollut ihan varma. Narttu käyttäytyi tiineen tavoin, nisät kasvoivat pikkaisen, ruoka maistui paikottain heikosti (mikä tälle koiralle erittäin epätyypillistä) ja hellyyden kipeys lisääntyi. Kuitenkaan kun kuuden viikon kohdalla ei massu ole kuin hieman turpea, on mielestäni hyvä käydä tarkistuksessa - so to the vet we went. Haaveilin, että tähän pentueeseen tulisi edes sen verran pentuja, että molempiin kohdun sarviin riittäisi - vaan eipä riitä. Toisessa sarvessa on yksi varsin kookas, normaalisti kehittynyt koira-vauva, jonka sydän lyö hienosti ja toinen sarvi on tyhjä. Että sitten semmottii! Minua harmittaa, ei siis vain siksi, että minulla oli JÄLLEEN useita mukavia perheitä odottelemassa uutta perheen jäsentään, eikä edes siksi, että nyt sen omaan käyttöön tarkoitetun narttupennun saaminen on jäämässä yhden pennun varaan, ei s

Mihin tämä aika onkaan mennyt! Nämä pennut ovat olleet niin ihanan kilttejä, iloisisa ja leppoisia, että näitä voisi pitää vielä toisetkin 7viikkoa - ihan vain omaksi ilokseni! Kaikille pennuille on kodit, mikä on tietysti ihana asia ja vaikka olen perhe-valintoihini tyytyväinen - on kasvattajan kurkussa sittenkin pieni pala. Ei ole pieni vastuu päättää siitä, minkälaisessa perheessä minkäkin pennun olisi parasta olla ja elää. Kokemus toki opettaa valitsemaan perheitä, mutta joskus, vaikkakin harvoin - olen myös erehtynyt. Tilanne helpottuu nopeasti, kun pääsen seuraamaan, miten hienosti perheet toimivat penneleidensä kanssa ja koiramukeloista kasvaa täyspäisiä koirakansalaisia. Ja kyllähän te muksuistani täyspäisiä koulutattekin, eikös juu? Pentutesti tehtiin eilen ja sen mukaan tuohon ei pitäisi tarvita edes ydinfysiikkaa - koiralapset kun ovat avoimia, ystävällisiä, laumahakuisia ja nopeasti palautuvia.. Pientä askartelua pentukansioita varten Luoksetulo- seisomis- ja istumish

Tästä pentueesta ainutkertaisen tekee monikin asia, muttei vähiten se, että poikani on ollut siitä erittäin innoissaan ja halunnut osallistua - edelliskerralla kun meillä oli pentuja, hän oli vielä niin pieni, että lähinnä kävi välillä ihmettelemässä ja lähti sitten omiin touhuihinsa. Nyt hän haluaa olla mukana, tutkii, ihailee ja seuraa pentuja innolla, joka luonnollisestikin lämmittää mieltäni. Esimerkiksi pari päivää sitten istuskellessamme pentujen luona, pennut jälleen kiipeilivät erityisesti hänen päällään josta lapsi on erityisen ylpeä. Urospentu on poikkeuksellisen lahjakas kiipeilemisessä ja antaa sellaisen määrän helliä pusuja kasvoille, ettei tosikaan. Noh, siinä sitten kun pentu häntä suukotteli, paijasi poika pentua takaisin ja totesi "Sä näytät upealta!" Oli hieman naurussa pitelemistä, mutta lapsi ylistää pieniä koiria niin vilpittömästi, että parhaani kyllä tein, todeten, että pennuista tuntuu varmaankin kivalta kuulla, että hän ajattelee niistä niin kauniist

Tähän vaiheeseen asti pentujen kanssa pääsee helpolla. Ne syövät ja nukkuvat ja hyvin pitkälti emonsa hoitaa ne. Sitten se alkaa, kiinteän ruoan syönti. Sotku on ensimmäisillä kerroilla hurja. Mamma-koira innoissaan pesee pieniä ruokailijoita ja ruokaa on huomattavasti enemmän kaikkialla muualla kuin pikkukoirien masuissa. Tähän vaiheeseen liittyy myös toinen vähemmän viehättävän ajanjakson alkaminen - kakkaan nimittäin tulee oikea haju ja määrä tyyliin tuplaantuu joka viikko. Tässä kuitenkin söpöstelykuvia sisäänmenovaiheesta =) Beige tyttö: Pinkki tyttö: Poika:

Viimeksi kuluneet pari päivää ovat olleet melkoista hulinaa, joka on saanut minut taas miettimään sitä, miten ihanat tukiverkostot minulla on - iso kiitos teille! Elämässä tulee vastaan kaikennäköistä, ylä- ja alamäkiä. Hyvin paljoon pystyy varautumaan etukäteen, jos vain tahtoa riittää. Koiraa ostaessasi, pysähdy hetkeksi miettimään: "Mitä sitten tekisin? Miten koira hoituu jos...?" Halu olla ajattelematta ikäviä asioita ei estä niitä tapahtumasta. Heräsin toissa-päivänä puolikkaan hunajamelonin kokoinen patti sääressä. Siinä ajellessani terveyskeskukseen, kävin läpi kaikki mahdolliset skenaariot siitä, mikä ongelman syy voi olla ja miten lähipäivät järjestyisivät, jos joutuisin jäämään sairaalaan. Syyksi paljastui ruusu, joka onneksi saatiin hoitoon sen verran alkuvaiheessa, jotta pääsin kotiin jatkamaan normaalia arkeamme - pitkän lääkekuurin kera. Olen kuitenkin useamman kerran hämmästynyt sitä, miten vähään ihmiset loppujen lopuksi ovat varautuneita ja kuinka toisinaa

Pentujen virallisiksi nimiksi on valikoitunut seuraavat juhlajuomat: No Problem , No Worries ja No Pressure . Löysin Mustista ja Mirristä ihan liian söpöt pannat, jotka oli pakko hankkia vähintään kuvausrekvisiitaksi. Ovat keskaripentujen käyttöön minimi-mitaltaan hieman suuria, muttei se haittaa, sillä olen noita pentupantasettejä hommaillut pienempiä valmiiksi jo aiemmin. Pinkki ja peige rusettipanta on näissä kuvissa tytöillä ja musta pojalla. Seuraavat kuvat on ottanut Mona Brohm, jolle suuret kiitokset. Äsken lähtiessään hän otti Fionnualan mukaansa, ja Fifi pääsee nyt Monan ansiosta vähän Rally-Tokoilemaan - kiitos!! Pikkuiset ruokailemassa Pinkki/valko-pantainen tyttö: Peige-pantainen tyttö: Peige-pantainen tyttö ja Musta-pantainen poika Mama, I'm coming.... ...or not. Horjuttaa vielä, vaikka eteenpäin on kovasti hinku päästä =)

Brandyn pienet plussapallopennut syntyivät 12.4. Niin rauhassa ja levollisena synnyttänyttä narttua en ole ihan äsken nähnyt.Ei petailua, ei levotonta edestakaisin kävelyä ja niin vähän läähättelyäkin, että olin hieman yllättynyt, kun huomasin nartun alkavan työntää. Emo voi hyvin ja terhakat pennut ovat alusta lähtien voineet loistavasti. Palleroisten kasvu on lähtenyt hienosti käyntiin ja pieni puudeliperhe vaikuttaa hyvin tyytyväiseltä <3. Mikäli olet näistä keskari-pennuista kiinnostunut, voi minulle soittaa iltaisin klo 17 jälkeen p.044-3813807. Pentuja ei varata sähköpostien eikä puhelinsoittojen perusteella, vaan haluan tavata perheet meillä ennen päätöksen tekoa. Ensimmäiset mahdolliset ajankohdat päästä tapaamaan koiria ja meitä on 14.5.-17.5. Tässä ne nyt ovat: Pentujen ja mammakoiran puolesta onnitelut myös isukille omistajineen:

Brandyn pennuista on ollut kivasti kyselyitä, vaikkei pennut ole syntyneetkään vielä. Tosissaan olevien perheiden määrähän vahvistuu vasta muutamien viikkojen päästä, kun mamma ja pennut alkavat ottamaan vastaan vieraita - joten edelleen vastailen mielelläni pentukyselyihin. Sen lisäksi että tuo mamma-koira saapui joukon jatkoksi, on meitä täällä useampia muutenkin. Äitini on saapunut avukseni synnytyksen hoitoon ja alkupäivien toiseksi silmäpariksi, sillä jossain välissä tarvitsee käydä töissäkin. Synnytyksen jälkeisestä ajasta en ole kovinkaan huolissani, sen verran hienosti tuo pikkupimu hoiti edelliset pentunsa, kunhan joku välillä hoitaa mammakoiraa, jotta sillä on virtaa hoitaa pentunsa. Se tuntui edelliskerralla uppoutuvan niin lapsosiensa hoitamiseen, että jopa ulkona käymisestä neuvoteltiin alkupäivinä. Äitini mukana toki laumaa sulostuttamaan saapui myös nuo ihanaiset mummopuudelit Angie 11v ja Wilda 10v sekä faaraokoira Jane. Tässä kohdin olen aina hirmuisen tyytyväinen s

Maaginen perjantai 13pvä, meni oikeinkin mukavasti - kiitos yläpuolen kuvissa olevan keskari-nartun. Aamusta Brandy emäntineen saapui ja lähdimme yhdessä käymään vielä ultrassakin, vaikka vatsanseutu näytti selkeästi merkkejä paisumisesta. Olen sen verran pehmo, että ymmärrän kuinkaa suloista on pentua odottavista saada ultrakuva syntymättömästä pentueesta ja onhan se itsellekin aina hauskaa hupia yrittää laskea ruudulla pötkötteleviä alkioita, joten... Tällä ruudulla vauvoja näkyy kaksi: Eikä mitä tahansa keskaripalleroita, isänä on uros, jolla on A/B-lonkat, 0/0 kyynärät, 0/0 polvet, terveet silmät, Prcd-A, liki parikymmentä titteliä ulkomuotopuolelta ja yhdistelmän COI 10 polveen on sellaiset 0,19. Ei siis lainkaan pöllömpää paperilla, katsotaan kuinka käy todellisuudessa, jahka viikolla 16. maailmaan putkahtavat. Kevät on selkeästi tullut, kun aurinko valottaa hyvän mustan värin omaavan koiran turkin tälläiseksi, mutta muhkean massun takia julkaistakoon =D Vihdoin ne