Nerian kennelpäiväkirja

Pentumme muuttavat rakastaviin ja rotuun perehtyneisiin koteihinsa pentutestattuina, eläinlääkärin tarkistamina, varhaisrokotettuina, toistuvasti madotettuina, monipuolisesti sosiaalistettuina, runsaan pentupaketin kera ja kattavalla kasvattajan tuella varustettuina. Perheissä tulee olla sekä halu, että kyky luotsata koiraa ihmisvetoisessa yhteiskunnassa - perheen lemmikin roolissa, koirana koiran paikalla. Pentujen perhe-ehdokkailla on mahdollista seurata pentueen kasvattajan luona tapahtuvaa kehitystä paitsi some-tileiltämme, myös Teams-tapaamisin. Pentujen perheillä on omat keskusteluryhmät ja kasvattaja opettaa turkinhoitoa maksutta kotonaan alle puolivuotiaiden kasvattien perheille yhdessä sovittuina ajankohtina. Yhdistelmäsuunnittelussa on käytetty vakaata harkintaa ja perheet valikoidaan tarkkaan, jotta yhteistyö toimisi pidemmälläkin aikavälillä. Isovillakoira-pentueesta menee koiria perheisiin, joilla on ollut ensimmäiset Nerian-koirat jo lähes 20vuotta sitten.  Kotia etsii ny

Keskikokoisia pentuja kysyttiin tänä keväänä huomattavan paljon ja olen kiitollinen jokaiselle niistäkin viestiä lähettäneelle! Nämä tämän kevään keskaripennut ovat seurausta yhteistyöstä Nina Lindqvistin kanssa ja sinänsä hauska päästä seuraamaan vaihteeksi värillisten vauveleiden kasvua. Varsin aktiivisia perhe-ehdokkaita on näille on ollut tarjolla reilusti yli tuplamäärä pentuihin nähden ja hiljalleen ne aktiivisimmat perhe-ehdokkaat erottuvat joukosta. Kuten toistuvasti olen sanonutkin, minulle on tärkeintä on se, miten kasvattien perheiden kanssa tullaan juttuun ja jaetaan arvomaailmaa, eli hiljalleen varmaan päästään kiittämään osaa porukasta aktiivisuudesta, vaikkei pentua riitäkään. Pentujen perheille on ollut mahdollista osallistua Teams-tapaamisiin viikottain (sunnuntaisin)- siinä rotu/yhdistelmä ja koiranpitotietoutta jakaessaan saa samalla itsekin tietoa siitä, miten moni on valmis osallistumaan ja käyttämään aikaansa aiheeen parissa, eli kuinka omistautunut ajatuksell

Voisin kuvitella, että vastaavia toiveita, on todennäköisesti monella muullakin kasvattajalla, mutta näin voit osaltasi helpottaa pentuarkea: 1) Saapukaa vain oman perheen voimin. Pennut kasvavat ihmisten kodeissa kennelnimistä riippumatta, eli kyseessä on ko. perheen tärkeä ja yksityinen tila - ei yleinen "pentu-Ikea". Tilaa, aikaa ja energiaa opastaa vielä naapurinnekin lapsia pentujen kanssa toimimiseen ei kasvattajilla ole pohjattomasti ja yleensä kasvattajat haluaisivat keskittyä siihen perheeseen, johon pentu olisi menossa. Varsinkin tilanteet, jolloin vasta ovella ilmoitetaan, että "meillä lähtikin mukaan naapuritkin, kun he niin halusivat nähdä pentuja tai mummot ja kummin kaimat" ovat harmillisia. Ei kai sinustakaan olisi kiva, jos pyytäisin audienssia ja toisin jonkun toisenkin perheen kahvipöytääsi tullessani? 2) Tulkaa suht tarkkaan sovittuna ajankohtana, mieluiten ei kuitenkaan etukäteen. Pentujen virkeimmät hetket koitetaan ajoittaa siihen, ku

Vuosia sitten, olin ajatellut, että aprikoosi ei ole minun värini. Sitten tapasin aprikoosin, jonka johdosta tajusin, ettei kyse koskaan ollutkaan siitä, etten pitäisi ko. väristä, vaan enemmänkin siitä, ettei keskiverto värin edustaja ollut silloin sitä tyyppiä, jota uskon rotumääritelmässä tavoiteltavan ja tasapainoisena pidän. Sen sijaan tuossa ihastukseni kohteessa kaikki ominaisuudet (olemus, liike, luonne jne...) vain sattuivat kohdilleen tavalla, jota en ollut aiemmin ko. värissä tavannut. Nykyään kasvatan aprikooseja keskareita - kuka olisi uskonut? Olen siis päässyt toteamaan olevani "lähes värisokea”, kun tyyppi on kunnossa. Yksiväristen sallitut värit ja niihin liittyvät mieltymykset ovat yksi asia, toinen asia on kirjavat villakoirat, joita on nyt Suomessakin osa alkanut tietoisesti tuottamaan. Rodunomaisia kirjavia villakoiria olen tosin nähnyt tätä värisokeuttakin hyödyntäen ja kuvatkin mukaan laskien n. neljä. Siis niitä, jotka olisivat olleet aidosti laadukkaita r