Nerian kennelpäiväkirja

Ahneelle kävi kuten sananlasku ennustaa. Tapaninpäivän reissu isomummon luo sai kurjan käänteen, Wildan sillä aikaa mummolassa herkuteltua laatikollisella Pätkiksiä, mummokoirien ahneus on ollut hyvin tiedossa ja ennen lähtöä olin vielä varmistanut, ettei mitään syötävää koirien ulottuville jää. Noh, vahinkoja sattuu, eihän niille mitään voi.. Ei paljon naurattanut. Koira takaisin tullessa äkkiä ulos ja okselle. Myrkytysoireet ilmestyivät kuitenkin ja päivystyksessä käytiin nesteytyksessä ja hakemassa vähän pahoinvointilääkettä. Carbo Mixin syöttö aloitettiin myös eläinlääkärissä ja jatketaan 8h väkein vielä huomispäivä. Maanantaina matka käy jälleen kohti lääkäriä. Otetaan näillä näkymin labroja munuaisten ja maksan toimintaan liittyen ja selvitellään minkä verran tuo myrkytys vaikutti koiran sydämen toimintaan. Vuosi sitten sydän oli kuuntelussa edellisen kerran ihan ok, nyt selvitellään myös mahdollisen sivuäänen tilannetta. Wilda rakas, vanhuus ei tule yksin. 16.2.2015 täytetään 1

Viimeisimpien tietojen mukaan massu pömpöttää ja ruoka ei maistu. Jotkut lauleskelevat - 3 yötä jouluun on. Meillä lasketaan kolme yötä jouluun ja pari päivää päälle ultraa varten ♡. Olisihan se korkea aika saada pennut uroksesta, jota on toistuvasti yrittänyt käyttää ilman tulosta. 1. Kerralla FedEx möhli ja pennunsiemenet unohtuivat heiltä yli viikonlopun pyörimään Arlandan kentälle, toisella kertaa uros kävi kylässä turhan aikaisin ja tämän jälkeen yrityskertoja on jäissä enää 2. Eikös se sananlasku kuulu, että hyvää kannattaa odottaa - pitäkäähän peukkuja :-)

Joulu on tulossa, näistä karvakamuista voisi yrittää ottaa useammin mallia siihen valmistautumisessa... Siinä missä keski-euroopassa on jo vuosi sitten alkanut noususuhdanne, Suomi rypee edelleen. Useita ystäviämme on kuluneenkin vuoden aikana jäänyt vaille työtä. Täysistä työvuorolistoista, kiireistä ja pohdinnan alla olevasta työtarjouksesta saa siis olla kiitollinen, monessa suomalaisessa perheessä tilanne on toinen. Siksi siirsin taas joulukorttirahat Hyvä Joulumieli-keräykseen , josta itseasiassa tuli taaskin erittäin hyvä joulumieli - toimii joka kerta, kokeile vaikka! Lopetin juuri varsin pitkän yöputken töissä. Tämä on itseasiassa ensimmäinen vapaapäivä, joita on siis kolme, ennen seuraavaksi alkavaa 5 yön putkea. Jouluaatto "makuupäivänä" menee siis todennäköisesti hieman unisissa merkeissä ja näiden kolmen vapaapäivän aikana on tarve saada joulutohinat pakkaamista myöden valmiiksi - pieni perheemme reissaa totuttuun tapaan kotikonnuilleni Kouvolaan jouluksi - minä

Yksi etappi on saatu päätökseen. Kasvattaja-akatemia on vuoden mittainen Suomen Koirankasvattajat ry:n järjestämä tiivis koulutuspaketti, jossa tunnettujen luennoitsijoiden johdolla syvennetään tietämystä koirista, kasvattamisen erinäisistä koukeroista, omasta rodusta ja verkostoidutaan kollegoiden kanssa. Kurssin aikana saadaan kotitehtäviä ja valmistetaan portfolio, johon kuuluu esimerkiksi pelastussuunnitelman ja rotumääritelmän tulkinnan tekeminen. Loppuksi osaamisen tentti legendaarinen kaikkien rotujen ulkomuototuomari Hans Lehtinen. Koen, että kasvattajana velvollisuuksiini kuuluu kehittää osaamistani, ainakin 1 uusi koulutus ja 1 uusi kirja vuodessa, pitävät mielen virkeänä ja ehkäisevät jämähtämistä "vanhoihin kaavoihin". Olipahan vuosi! KIITOS! Ensivuodellekin on jo opiskelusuunnitelmia olemassa. Kasvattaja-akateemikoille julkaistiin viimelauantaina pidetyssä Suomen Koirankasvattajien (Sukoka) gaalassa oma logo, jaettiin uusien akateemikoiden todistukset ja palkitti

Nerian puudelit ovat reissanneet harrastamassa ihanan paljon huolimatta siitä, että kasvattaja on reissannut lähinnä väliä töihin ja takaisin. Elämä on välillä todella kiireistä, mutta vierivä kivihän ei sammaloidu - eihän? Nimimerkillä viimekuussa pyöreitä täyttänyt. Fudo on kunnostautunut sekä agilitykentillä, että näyttelyissä. Sertiä vaille muotovalion, viimeisen sertin metsästys on käynnissä. Fifinellakin haki pari erinomaista laatuarvosanaa näyttelyistä, ja jatkaa nyt uraansa agilitytähtösenä. Se mistä olen erityisen iloinen, oli, että eilisessä agirodussa nähtiin isovillakoirajoukkue (4koiraa), jossa kumpikin edellämainittu kirmasi Alli Arppen ohjaamina. Kiitokset Allille, paitsi kasvattieni kanssa harrastamisesta, myös parista seuraavasta kuvasta! Fifinella: Nerian Gabbara on kierrellyt pari näyttelyä, ensimmäinen serti napsahti eilen Juvalta. Gabbara itseasiassa teki tuossa kesäkuun lopussa reissun jopa Jällivaaraan Ruotsin puolelle, silloin kovassa seurassa junnuluok

Helmikuun puolivälissä kirjoitin seuraavan blogiluonnoksen: Faron ja Hillan metsäralli päättyi viimeksi kuin seinään. Yhtä-äkkiä Faro alkoi huutaa niin kovaa kuin pystyi ja kieltäytyi laskemasta jalkaansa maahan. Kotiin kinkattuaan, se lepäsi, myöhemmin illalla ontui, mutta ei enää kinkannut kolmella jalalla. Käpälä näytti päällisin puolin normaalilta. Turvotus ilmestyi seuraavan päivän iltana, ei yhtä voimakkaana kuin aiempi vastaantullut varvasmurtumakoira, mutta kuitenkin. Aamulla koitti eläinlääkärireissu. Näky oli lohduton. Miten kummassa se oli onnistunut pilkkomaan varpaansa neljään osaan ja sirut päälle?!? Luusto on eläinlääkärin mukaan juuri niin vahva kuin tämän ikäsellä koiralla kuuluukin olla, mutta ilmeisesti se on tömpähtänyt terävään kiveen ja täydestä vauhdista tietenkin - hitaammin tämä urpo&turpo-kaksikko ei osaa metsässä rallata. Alkoi kuumeinen mietintä mitä tuolle olisi tehtävissä, kuvat lähetettiin toiselle klinikalle konsultaatioon ja pari tuntia myöhemmin

Meillä käy satunnaisesti koiria trimmattavina - useinmiten omia kasvatteja, mutta toisinaan tulee auteltua kasvattajakollegoita, kun heidän kasvattejaan asuu lähempänä meitä. Valitettavan usein toistuu keskustelu, jossa kuulen, että koiralla on toistuvia korvatulehduksia ja yliherkkyysepäilyitäkin toistuvien korvainfektioiden vuoksi. Korvapulmat voivat toki aiheutua suoliston epätasapainoisesta tilasta, allergiasta ym. Ylivoimaisesti yleisin vastaan tullut tilanne on kuitenkin se, että koirat tulevat tänne tai käyn niiden luona, nypin karvat niiden korvista, opastan korvien hoitoa kädestä pitäen ja kun korvien hoitoon aletaan panostaa- tilanne normalisoituu. Siihen mennessä omistajat ovat pahimmillaan upottaneet useita satasia eläinlääkäriin, antaneet tippoja näille karvoille ja hämmästys on suuri, kun korvat eivät meinaa parantua. Korvatulehdus ei karvoja kastelemalla parene! Villakoirien korvakäytäviin kasvaa karvaa, joillakin enemmän, toisilla vähemmän. Pennuilla ja nuorilla koir

Kiitos ihanista ja kattavista pentukyselyistä, joita olen ilokseni saanut tänä keväänä useita. Valitettavasti tänä kesänä meille ei tule pentuja. Pentuja mahdollisesti myöhemmin syksyllä/talvella - mikäli olette niistä kiinnostuneita, kannattaa pitää korvat höröllä. Viimeajat ovat olleet varsinaista hulinaa tässä huushollissa. Opiskelukiireet ovat vieneet minua ympäri Suomea ja koiranhoitajat kiittävät, sillä koirista sekä nartuilla sekä uroksilla hyrrää hormonit. Normaalistihan meillä on kotona vain yksi uros: Suomen, Viron ja Liettuan valio Nerian Faro, mutta tällä hetkellä kainalossani köllöttelee myös Nerian Deianiran eli "Paloman" valkoinen poika Nerian Guarana "Danny". Danny on meillä hoidossa reilut pari viikkoa perheensä lomaillessa. Oikeinkin suloinen ja iloinen poika! Kun taloudessa on sekä narttuja, että uroksia, joutuu aina juoksuaikoina olemaan todella varovainen. Koirat voivat olla hyvinkin kekseliäitä rakastuneina, vauvaportti ei ole rappujen

Viimeisten parin vuoden aikana ihmisiä on kovasti puhuttanut etenkin rotukoirien terveysasiat. Jokunen viikko sitten istuin Kennelliiton koulutustilassa kokonaisen päivän kuunnellen eläinlääkäri-ulkomuototuomarin upeaa luentoa rotukoirien terveydestä suhteessa ulkomuotoon, jalostukseen ja ulkomuotoarvosteluun - aika meni kuin siivillä! Miten tulevaisuudesta saadaan entistäkin valoisampi? Onko aika jo kypsä keskustelulle omista vaikutusmahdollisuuksista? Suurin osa rotukoirista voi hienosti, mutta eihän siitä puhuta. Sillä tiedolla, että puhdasrotuinen terve Puppe-puudeli eli onnellisena 15-vuotiaaksi, ei myydä lehtiä. Olemme varmaan kaikki suht samoilla linjoilla siitä, että koiran tulisi elää melkoisen huoletonta elämää sinne 10v tietämille ja mielellään reilusti ylikin. Valitettavasti niin ihmisten kuin eläintenkään kohdalla ei korkeita ikiä aina saavuteta. Vaikka kasvattajat tekisivät parhaansa sukujen tutkimisessa, teettäisi terveystutkimuksia ja pyrkisi minimoimaan riskejä - s