Morning after

Eilen oli hieman haikea päivä pentujen muuttojen merkeissä ja yö sitten menikin yllättäen lentsun saanutta lasta lohdutellessa. Aamu valkeni tänään kuitenkin lopulta, joskin pilvisenä ja lähes unettoman yön jälkeen kasvattajankaan olo ei ollut kovin hehkeä. Mieltä tietysti virkisti se, että olin pentujen koteihin tyytyväinen. Mieltä piristi myös uusien asioiden opiskelun aloittaminen kotiin jääneen pennun kanssa, sekä se tosiasia, että pentulaatikossa oli aamulla huomattavasti vähemmän kakkaa =D.
Ensimmäisistä keskaripennuista narttu (Nerian Mai Tai) ja uros (Nerian Mojito) lensivät siis eilen pesästä, ja kun saman päivän aamulla ne kävivät vielä pentutarkastuksessa ja sirut hakemassa oli pojalla ja minulla varsin ohjelma- ja autoilurikas päivä. Mutta nyt on pupsit uusissa kodeissaan, rokotettuinakin jopa ja ensimmäiset turkinhoito-opastukset on annettu. Siitä on hyvä jatkaa!

Tämän pentueen nimien päättäminen osoittautui haasteeksi. Rakastan nimien keksimistä ja Isovillakoirien mytologia, jumaltarunimet, ovat olleet kovasti pidettyjä. Halusin kuitenkin, että keskareiden nimet poikkeavat isovillakoirieni nimistä, eli ne eivät jatku siitä kirjaimesta ja samalla teemalla kuin suurpuudelit.

Ensimmäisenä minulle selvisi narttupennun kutsumanimi "Matilda". Yllä omistajan lähettämiä kuvia pennusta ensimmäiseltä päivältä uudessa kodissa. Koska Matildan emä on nimeltään "Brandy", ja emän isä rekisterinmeltään "Absolut" oli keskarien nimiteema sillä selvä. Matildasta mieleeen juolahtanut drinksu nimeltä "Mai Tai", jota btw olen maistanut elämässäni muistaakseni kerran, ei ottanut kadotakseen pohdinnoistani, vaikken juomasta pitänytkään. Totesin nimen kauniiksi ja koiran tuleva omistajakin siihen ihastui, mutta sitten tuli pulma. Uroksillekin pitäisi siis keksiä M-alkuiset drinksu-nimet. Laitoinpa jopa huvin vuoksi Facebookiin seinälleni viestin, jossa nimiasiaa pähkäilin. Nämä nimet ovat tuotosta pohdinnoistani ystävien ja tuttavien kanssa. Jäniskevennyksenä kerrottakoon, että eräs ystävä, jonka kanssa on joku näyttelyturneekin tullut maailmalle heitettyä, kommentoi aihetta seuraavasti: "You have a problem - alcoholproblem - you never drink it so how you can know any good drinks ? Milk ? juhuu", nauroin katketakseni, joten kiitos päiväni piristämisestä Pia! Drinksuja on paljon kaunisnimisiä kuten vaikka Morning Glory ja Midnight Sun ja toisaalta ihania hassuttelunimiä kuten Mumbo Jumbo ja Mojo Jojo. Tämän kirjoituksen otsikokin on drinkkinimi, vaikka sitä käytinkin lähinnä kuvaamaan sitä että pennut muuttivat ja tekstin kirjoittaminen alkoi aamulla silmät sikkurassa =). Hassuttelunimetkin olisivat varmaan olleet monen mielestä ihan mukavaa vaihtelua - mutta pitäydyin sitten kuitenkin hieman tyylikkäämmän kuuloisissa nimissä, merkityksestäkin viis. Ainakin tällä kertaa ;).

Mojito uudessa kodissaan.

Mielestäni koiran tärkein tehtävä on olla rakastettu perheenjäsen. Tällä johtotähti-ajatuksella olen jättänyt muutamiin isoihin kenneleihin koiria lähettämättä ja myynyt niitä ennemmin puhtaasti kotikoiriksi. Henkilökohtaista glooriaahan se ei ainakaan lisää ja sitten oletkin jo "nevö höörd", mutta niin tein eilenkin. Nukun sillä tavoin paremmin yöni, mutta koville otti. Mojito on mittasuhteiltaan liki täydellinen, ryhdikäs, kaunis pitkä pää ja koira rakastaa huomiota ja esillä oloa. Mutta sen ja kotikoiravarauksen tehneen emännän kanssa oli sitten sielujen sympatiaa, joten sinne meni. Minun makuuni sopivaa kotimaista näyttelykotitarjokasta ei sitten ilmestynyt, vaikka sen edellisten kuvien julkaisun jälkeen siitä heti 3 yhteydenottoa sainkin. Yksi isompi ulkomainen kasvattajanimi sen sitten olisi sen näytely/jalostuskäyttöön halunnut hankkia, mutta rakastetun perheen jäsenen paikka sille kuitenkin hakusessa oli. Nähtäväksi jää, saadaanko koiralle neuvoteltua joku näyttelykäynti joskus jonnekin, jotta osa teistäkin pääsisi sitä ihailemaan. Kotikoiran rooli ei kuitenkaan missään nimessä ole väheksyttävä ja onnellinen tuon pennun puolesta olen, näyttelytulosta tai ei.

Mukanamme nerianlandiaan, eli kotiin sisarustensa muuttomatkalta palasikin siis hieman ennakko-ajatuksista poiketen sinipantainen poika. Sinällänsä nämä molemmat pennut ovat mielestäni varsin lupaavia, joten jokatapauksessa kotikoiraksi luvattu pentu oli näyttelytasoinen. Ensimmäistä kertaa autossa ilman sisarusten turvaa ja yksinään kuljetuslaatikossa oleva pentu aikansa piippaili, mutta kotiin päästyämme se innostui leikkimään doggi-pentumme Hillan kanssa ja ikävä unohtui. Ystävyys ei katso kokoa ja hienosti Hillakin osaa mennä maahan leikkiäkseen itseään niin huomattavasti paljon pienemmän kanssa.

Vapaana oleva pentu, Nerian Mazerati , on siis pentutestin mukaan teräshermoinen ja kasvattajan silmissä ilmiömäisen suloinen ja rakastettava pikkupoika. Sille ihkaoma koti on siis vielä etsinnässä ja siitä voi kysellä lisää mieluiten puhelimitse 044-3813807.
Sisäsiisteyskoulutus käynnistyi nyt toden teolla ja aamupäivän aikana ulos on tullut useita onnistumisia, vähemmän onnistumisia toki myös matolle, mutta lupaava alku kuitenkin =). Remmikäytöstä on treenattu lenkillä ja hienosti meni sekin. Fiksu vauva ja niiin kovin hellyyden kipeä pikku-kainaloinen!

Videot pennusta:
http://www.youtube.com/watch?v=bn6jgLlMpEs
http://youtu.be/D9N63KlbIA4

Olen viimepäivinä saanut muutamalta ihmiseltä yhteyden oton ja mukavaa palautetta blogista. Kiitos niistä! On toki kannustavaa kirjoittaa blogia, kun kuulee, että sitä ollut mukava lukeakin =).