Suuren hämmästyksen vallassa tajusin sunnuntaina, että tästä hetkestä on jo 7 viikkoa!
Paloman synnytyshän ei ollut ns. oppikirjatavaraa. Avautumisvaihe pitkittyi eikä eläinlääkäri nähnyt leikkaustarvetta, ennen kuin narttu alkoi vuotaa verta. Sittenhän olikin jo kiire. Paloman piti saada ne ultran alunperin näyttämät neljä pentua, valitettavasti yksi näistä oli kuitenkin menehtynyt kohtuun aikaa sitten, onnistumatta imeytymään takaisin verenkiertoon. Nartulla todettiin sunnuntai-aamuisessa sektiossa kuumeeton märkäkohtu. Märkäisestä kohdunsarvesta kaivettiin lisäksi ulos yksi musta narttupentu, joka oli valitettavasti ehtinyt jo kärsiä hapenpuutteesta ja menehtyi 3 tuntia syntymänsä jälkeen. Toisessa kohdunsarvessa oli 2 vantteraa ja tervettä valkoista poikaa. Toinen sinisen valkoinen ja toinen hieman perinteisemmän värinen keksin värisinen korvineen. Ne ovat alusta asti voineet paremmin kuin hyvin ja ovat reippaita pieniä termiittejä kumpainenkin.
Pojilla ei ole ollut pulaa ruoasta, kahdestaan ne saivat valita mieleisensä nisät ja tuplasivat muutenkin hyvät lähtöpainonsa 400g parissa päivässä. Palomasta kuoriutui niin upea emä, että jos joku olisi minulle etukäteen kertonut kuinka tunnollinen ja huolehtivainen mamma se olisikaan, voi olla että olisin suhtautunut asiaan varauksella. Paloma on "äitin tyttö", eläinlääkärissäkin juuri nostettuna pois leikkauspöydältä se yritti hoiperrella perääni kun menin autosta hakemaan vilttejä. Herättyään kunnolla ja havaittuaan että lapset ovat täällä, ei minusta ollut pariin viikkoon niin väliä =D. Siellä se asui pentupedissä ja syötti ja nuoli lapsiansa puhtaaksi. Ihana emä, rakkautta näiltä mukuloilta ei ainakaan ole puuttunut!
Jottei tämä nyt menisi liian helpoksi, menetin sinä sunnuntaiaamuyönä siellä eläinlääkärissä ikäänkuin 2 narttua. Sekä sen narttupennun, että mahdollisuuden pennuttaa sen emä uudestaan ja sitä kautta saada jatkoa. Paloman kohtu ei siis kestäisi enää uusia pentuja, joten se todennäköisesti poistetaan tässä viikkoina tulevina. Onneksi antibioottikuurien jälkeen tyttö ei ole enää kuumeinen kuitenkaan. Huolena oli alunperin, että sen lisääntymisvälineistö jouduttaisiin leikkaamaan pois pian pentujen syntymän jälkeen ja että pennuille voitaisiin tarvia varaemo niitä imettämään. Onneksi tuo huoli osoittautui turhaksi.
Lienee jonkinlainen kohtalo, että Paloman olon ollessa jo varovaisesti sanottua parempaan päin, oli ystäväni Ranskanbuldoggipojat vailla varaemoa. Tänne siis saapui pienet ranskislapset Juice ja Killeri ja Paloman kerman (maitoa se tuskin oli kun niin nopeasti tuli pennuille painoa) avulla saatiin nuokin pienet lyttynenät paremmin elämän alkuun kiinni. Olisi mielenkiintoista voida hypätä pari vuotta ajassa eteenpäin vain näkemään, muistaisivatko nuo Ranskis-vauvat Paloman tai ilahtuvatko erityisesti Villakoiria nähdessään! Onnea vain niiden tuleville perheille, saavat hienot puudelinmaidolla kasvaneet Ranskanbuldoggilapset!
Pennut ovat olleet lähes sisäsiistejä n. 5viikkoisista. Ne rakastavat möyrytä pihalla ja viimeisen parin viikon aikana olen korjannut sisältä kakat varmaan kahdesti. Yhdet pissat yössä näyttäisi tulevan alustalle. Ovat siis fiksujakin vielä. Paloma leikkii niiden kanssa edelleen paljon ja muukin lauma on ne osaksi porukkaa hyväksynyt.
Virallisilta nimitään nämä ovat Nerian Guarana ja Nerian Gabbara. Sama teema nimissä siis jatkuu, kuin mitä tähänkin asti on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta pyritty noudattamaan.
Pentupakkausten kokoaminen on kovasti käynnissä, meidän pennut on lähteneet jo pitkään isojen pentupakettien kanssa maailmalle. Perustarvikkeet, karsta , kampa jne voivat tuottaa uudelle villurin omistajalle helposti paljonkin päänvaivaa. Säästää paljon aikaa ja energiaa kun on hyvät välineet heti alusta.
Luovutan pennut, pennusta riippuen yleensä lähempänä 10 kuin 7 viikkoa. Niille tekee hyvää päästä tutustumaan uusiin asioihin emänsä ja pentueensa turvin ja nykytutkimuksetkin alkavat tätä näkemystä tukea.
Edellytän perheiltä, että he tulevat meille kotiin tapaamaan meitä ja pentuja. Pentujen luovutus sen sijaan tapahtuu tulevan omistajan kotona, jossa opetetaan pennun pesu, trimmaus, ruokinta jne. Mahdollisuuksien mukaan saattamassa on joku laumani koirista tai pentuesisarus. Tällöin pennun uuteen kotiin jää tuttu tuoksumaailma ja ero orientaatiokodista on vähemmän dramaattinen (leikkiä ja tutustumista uuteen ympäristöön yhdessä kaverin kanssa äkillisen yksin joutumisen sijaan). Säästän sillä myös itseäni paljosta huolesta, kun tiedän tarkkaaan missä ja miten kasvattini elävät.
Ensimmäiset kunnolliset seisotuskuvat:
Guarana 7vkoa
Gabbara 7vkoa
Tämän viikon lopulla tulee pari perhettä katsomaan pentuja, kenellekkään en ole vielä näitä luvannut. Haluan tavata kiinnostuneita ensin ja miettiä sitten, mikä karvalapsilleni olisi parasta. Toivon niiden pääsevän niihin unelmaperheisiin, jotka ne ansaitsevat (On sekä halu että kyky pitää koiraa, huolehtia kouluttamisesta, turkista, ruokinnasta, rokotuksista, muutamasta näyttelytuloksesta asiallisessa näyttelykunnostuksessa jne). Olen kiintynyt näihin unelmapoikiin huomattavan paljon. Käytin tämän yhdistelmän toteuttamiseen huomattavasti aikaa, rahaa ja energiaa - tarkoituksena oli siis saada uusi koira kotiin, mutta näissä on yksi perustavanlaatuinen virhe - sukupuoli. Yleensä minulla ei siis ole "näyttelypakkoa", mutta näiden pentujen eteen olen nähnyt liikaa vaivaa, että voisin myydä ne perheisiin sohvakoiriksi. Tosin jos nämä olisivat narttuja olisin niistä 9 narttuvarauksestakin varmaan kodit löytänyt, jos niikseen olisi ollut =D. Em. kuvailun kaltaiset, harrastuskaverista kiinnostuneet voivat siis olla vielä yhteyksissä ja tervetuloa meidän tiimiin! =)
Jano yllätti pienen touhottajan. Näiden kulho on hieman kookkaamman puoleinen ja soveltuu hyvin myös vilvoittavaan uiskenteluun =D.
Lisäilläänpäs tänne loppuun vielä muutama muu tulos josta olen poikkeuksellisen ylpeä:
Agilityä harrastavilla kasvateillani on mennyt huippu-hienosti:
Nerian Dewi voitti maxit Saariselällä ja sai ensimmäisen agilitysertin. Nerian Fifinella (kuvassa) on aloitellut kilpauraansa loistokkaasti, Clubbarissa voitto tuli kahdeltakin eri radalta ja virallisistakin on eka luva jo taskussa. Tuloksella -5,86 se sijoittui kuudenneksi 52sta koirakosta.
Näyttelykehissä tapahtui seuraavaa:
Luultavasti ensimmäinen kerta kun Suomessa esitetään nyöripuudelipari: Faro & Asta BIS2 Puudeliclubbarissa, tuomarina Charlotte Sandell, kennel Huffish.
Faro on pärjännyt näyttelyissä hienosti. Se listattiin viimevuoden tulosten perusteella rodun top-10ssä kahdeksanneksi ja tänä vuonna viimeisteli FI CH & EE CH valionarvot. Poika on CACIBia vaille intti.
Pikkuhiljaa täytyy alkaa valmistautua myös pienen ruotsalaisen vierailijamme (Pandoran's Going Bananas) kotiinpaluuseen, sillä lähes kaikki tälle reissulle suunnitellut tavoitteet alkavat nyt olla kasassa. Koirasta tuli tällä lyhyellä reissulla FI CH & EE CH, jo olemassa olevan Ruotsin valionarvon lisäksi.
Pikaisella matematiikalla ollaan tämän vuoden puolella kerätty sellainen about 8 uutta valionarvoa. Minulle se tarkoittaa sitä, että kohta on muutamia vapaitakin viikonloppua ja keskitytään taas hetken verran enemmän perheeseen ja muihin touhuiluihin näiden nelijalkaisten karvakamujen kanssa <3. Meneehän se aika sujuvasti niinkin, säittenkin suosiessa ja tässä Paloman poikien näyttelyurien aloituksesta haaveillessa =D
Ihanan lämpöisiä kesäpäiviä kaikille,
Paula ja Nerian-puudelit
Paloman synnytyshän ei ollut ns. oppikirjatavaraa. Avautumisvaihe pitkittyi eikä eläinlääkäri nähnyt leikkaustarvetta, ennen kuin narttu alkoi vuotaa verta. Sittenhän olikin jo kiire. Paloman piti saada ne ultran alunperin näyttämät neljä pentua, valitettavasti yksi näistä oli kuitenkin menehtynyt kohtuun aikaa sitten, onnistumatta imeytymään takaisin verenkiertoon. Nartulla todettiin sunnuntai-aamuisessa sektiossa kuumeeton märkäkohtu. Märkäisestä kohdunsarvesta kaivettiin lisäksi ulos yksi musta narttupentu, joka oli valitettavasti ehtinyt jo kärsiä hapenpuutteesta ja menehtyi 3 tuntia syntymänsä jälkeen. Toisessa kohdunsarvessa oli 2 vantteraa ja tervettä valkoista poikaa. Toinen sinisen valkoinen ja toinen hieman perinteisemmän värinen keksin värisinen korvineen. Ne ovat alusta asti voineet paremmin kuin hyvin ja ovat reippaita pieniä termiittejä kumpainenkin.
Pojilla ei ole ollut pulaa ruoasta, kahdestaan ne saivat valita mieleisensä nisät ja tuplasivat muutenkin hyvät lähtöpainonsa 400g parissa päivässä. Palomasta kuoriutui niin upea emä, että jos joku olisi minulle etukäteen kertonut kuinka tunnollinen ja huolehtivainen mamma se olisikaan, voi olla että olisin suhtautunut asiaan varauksella. Paloma on "äitin tyttö", eläinlääkärissäkin juuri nostettuna pois leikkauspöydältä se yritti hoiperrella perääni kun menin autosta hakemaan vilttejä. Herättyään kunnolla ja havaittuaan että lapset ovat täällä, ei minusta ollut pariin viikkoon niin väliä =D. Siellä se asui pentupedissä ja syötti ja nuoli lapsiansa puhtaaksi. Ihana emä, rakkautta näiltä mukuloilta ei ainakaan ole puuttunut!
Jottei tämä nyt menisi liian helpoksi, menetin sinä sunnuntaiaamuyönä siellä eläinlääkärissä ikäänkuin 2 narttua. Sekä sen narttupennun, että mahdollisuuden pennuttaa sen emä uudestaan ja sitä kautta saada jatkoa. Paloman kohtu ei siis kestäisi enää uusia pentuja, joten se todennäköisesti poistetaan tässä viikkoina tulevina. Onneksi antibioottikuurien jälkeen tyttö ei ole enää kuumeinen kuitenkaan. Huolena oli alunperin, että sen lisääntymisvälineistö jouduttaisiin leikkaamaan pois pian pentujen syntymän jälkeen ja että pennuille voitaisiin tarvia varaemo niitä imettämään. Onneksi tuo huoli osoittautui turhaksi.
Lienee jonkinlainen kohtalo, että Paloman olon ollessa jo varovaisesti sanottua parempaan päin, oli ystäväni Ranskanbuldoggipojat vailla varaemoa. Tänne siis saapui pienet ranskislapset Juice ja Killeri ja Paloman kerman (maitoa se tuskin oli kun niin nopeasti tuli pennuille painoa) avulla saatiin nuokin pienet lyttynenät paremmin elämän alkuun kiinni. Olisi mielenkiintoista voida hypätä pari vuotta ajassa eteenpäin vain näkemään, muistaisivatko nuo Ranskis-vauvat Paloman tai ilahtuvatko erityisesti Villakoiria nähdessään! Onnea vain niiden tuleville perheille, saavat hienot puudelinmaidolla kasvaneet Ranskanbuldoggilapset!
Pennut ovat olleet lähes sisäsiistejä n. 5viikkoisista. Ne rakastavat möyrytä pihalla ja viimeisen parin viikon aikana olen korjannut sisältä kakat varmaan kahdesti. Yhdet pissat yössä näyttäisi tulevan alustalle. Ovat siis fiksujakin vielä. Paloma leikkii niiden kanssa edelleen paljon ja muukin lauma on ne osaksi porukkaa hyväksynyt.
Virallisilta nimitään nämä ovat Nerian Guarana ja Nerian Gabbara. Sama teema nimissä siis jatkuu, kuin mitä tähänkin asti on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta pyritty noudattamaan.
Pentupakkausten kokoaminen on kovasti käynnissä, meidän pennut on lähteneet jo pitkään isojen pentupakettien kanssa maailmalle. Perustarvikkeet, karsta , kampa jne voivat tuottaa uudelle villurin omistajalle helposti paljonkin päänvaivaa. Säästää paljon aikaa ja energiaa kun on hyvät välineet heti alusta.
Luovutan pennut, pennusta riippuen yleensä lähempänä 10 kuin 7 viikkoa. Niille tekee hyvää päästä tutustumaan uusiin asioihin emänsä ja pentueensa turvin ja nykytutkimuksetkin alkavat tätä näkemystä tukea.
Edellytän perheiltä, että he tulevat meille kotiin tapaamaan meitä ja pentuja. Pentujen luovutus sen sijaan tapahtuu tulevan omistajan kotona, jossa opetetaan pennun pesu, trimmaus, ruokinta jne. Mahdollisuuksien mukaan saattamassa on joku laumani koirista tai pentuesisarus. Tällöin pennun uuteen kotiin jää tuttu tuoksumaailma ja ero orientaatiokodista on vähemmän dramaattinen (leikkiä ja tutustumista uuteen ympäristöön yhdessä kaverin kanssa äkillisen yksin joutumisen sijaan). Säästän sillä myös itseäni paljosta huolesta, kun tiedän tarkkaaan missä ja miten kasvattini elävät.
Ensimmäiset kunnolliset seisotuskuvat:
Guarana 7vkoa
Gabbara 7vkoa
Tämän viikon lopulla tulee pari perhettä katsomaan pentuja, kenellekkään en ole vielä näitä luvannut. Haluan tavata kiinnostuneita ensin ja miettiä sitten, mikä karvalapsilleni olisi parasta. Toivon niiden pääsevän niihin unelmaperheisiin, jotka ne ansaitsevat (On sekä halu että kyky pitää koiraa, huolehtia kouluttamisesta, turkista, ruokinnasta, rokotuksista, muutamasta näyttelytuloksesta asiallisessa näyttelykunnostuksessa jne). Olen kiintynyt näihin unelmapoikiin huomattavan paljon. Käytin tämän yhdistelmän toteuttamiseen huomattavasti aikaa, rahaa ja energiaa - tarkoituksena oli siis saada uusi koira kotiin, mutta näissä on yksi perustavanlaatuinen virhe - sukupuoli. Yleensä minulla ei siis ole "näyttelypakkoa", mutta näiden pentujen eteen olen nähnyt liikaa vaivaa, että voisin myydä ne perheisiin sohvakoiriksi. Tosin jos nämä olisivat narttuja olisin niistä 9 narttuvarauksestakin varmaan kodit löytänyt, jos niikseen olisi ollut =D. Em. kuvailun kaltaiset, harrastuskaverista kiinnostuneet voivat siis olla vielä yhteyksissä ja tervetuloa meidän tiimiin! =)
Jano yllätti pienen touhottajan. Näiden kulho on hieman kookkaamman puoleinen ja soveltuu hyvin myös vilvoittavaan uiskenteluun =D.
Lisäilläänpäs tänne loppuun vielä muutama muu tulos josta olen poikkeuksellisen ylpeä:
Agilityä harrastavilla kasvateillani on mennyt huippu-hienosti:
Nerian Dewi voitti maxit Saariselällä ja sai ensimmäisen agilitysertin. Nerian Fifinella (kuvassa) on aloitellut kilpauraansa loistokkaasti, Clubbarissa voitto tuli kahdeltakin eri radalta ja virallisistakin on eka luva jo taskussa. Tuloksella -5,86 se sijoittui kuudenneksi 52sta koirakosta.
Näyttelykehissä tapahtui seuraavaa:
Luultavasti ensimmäinen kerta kun Suomessa esitetään nyöripuudelipari: Faro & Asta BIS2 Puudeliclubbarissa, tuomarina Charlotte Sandell, kennel Huffish.
Faro on pärjännyt näyttelyissä hienosti. Se listattiin viimevuoden tulosten perusteella rodun top-10ssä kahdeksanneksi ja tänä vuonna viimeisteli FI CH & EE CH valionarvot. Poika on CACIBia vaille intti.
Pikkuhiljaa täytyy alkaa valmistautua myös pienen ruotsalaisen vierailijamme (Pandoran's Going Bananas) kotiinpaluuseen, sillä lähes kaikki tälle reissulle suunnitellut tavoitteet alkavat nyt olla kasassa. Koirasta tuli tällä lyhyellä reissulla FI CH & EE CH, jo olemassa olevan Ruotsin valionarvon lisäksi.
Pikaisella matematiikalla ollaan tämän vuoden puolella kerätty sellainen about 8 uutta valionarvoa. Minulle se tarkoittaa sitä, että kohta on muutamia vapaitakin viikonloppua ja keskitytään taas hetken verran enemmän perheeseen ja muihin touhuiluihin näiden nelijalkaisten karvakamujen kanssa <3. Meneehän se aika sujuvasti niinkin, säittenkin suosiessa ja tässä Paloman poikien näyttelyurien aloituksesta haaveillessa =D
Ihanan lämpöisiä kesäpäiviä kaikille,
Paula ja Nerian-puudelit
Kommentit
Lähetä kommentti