Meillä pennut reissaavat ja ne pyritään ottamaan mahdollisimman moneen paikkaan mukaan. Ei sillä että minulla olisi 40-paikkainen lista siitä, mitä kaikkea pennun pitää nähdä ennen muuttamista. Olen kuullut niitäkin olevan, mutta usein pennut kulkevat mukanamme, minne sitten mennäänkään. Silläkin tavoin ne ehtivät nähdä ja kokea yhtä sun toista. Viimeiseksi koko pentueen yhteiseksi reissuksi jäi matka mökille. Siellä ne maistelivat mustikoita ja rallasivat1 isompien perässä. Kyllä pieniä miehiä illalla nukutti ja ruoka hävisi tutkimusmatkailun ohessa nopeasti.
Viime keskiviikkona Nerian Gabbara muutti Joensuuhun ja meillä oli oikein ihana päivä Kolehmaisen perheen luona. Gabbara sai nimekseen Edi ja fiksuna poikana sen elämä uudessa kodissa on lähtenyt käyntiin paremmin kuin hyvin. Ihanan rentoja reissukavereita ne olivat kumpainenkin. Näiden poikien luonteet ovat onnistuneet varsin nappiin, molemmista tulee varmasti upeita perhekoiria. Näitä kuvia tulee ihan liian harvoin jaettua, mutta Isovillakoiraa parempaa perhekoiraa saa hakea! Toivottavasti tapaamme taas pian Edi ja perhe!
Guarana on edelleen kotosalla ja odottelee omaa unelma-perhettään äitinsä kanssa leikkien. Se on aina ollut kekseliäs kaveri ja eilen minulle selvisi että se on itse asiassa muusikaalinenkin vielä. Tuo piano tai ksylofoni tai mikä lieneekään, oli n. metrin päässä jaloistani eilen illalla. Pentu kipusi sen päälle, painoi pari kosketinta alas, keikisteli siinä ja sitten siirsi jalkojensa paikkaa. Jos se olisi tehnyt sen kerran, voisin ajatella sen olleen vahinko, mutta se toisti sen ainakin 5 kertaa vajaassa 10 minuutissa! Se tuntui pitävän sen äänestä kovin! Kyllä harmitti, ettei videokamera ollut silloin käden ulottuvilla, mutta suostui se hieman soittelemaan kamerallekin =). Mitähän siitä vielä kuoriutuisikaan jos tuota lähtisi vahvistamaan!
Guaranan ensimmäinen musiikkivideo löytyy täältä: http://www.youtube.com/watch?v=IQbn1dTvrOg
Viime viikonloppu meni nahkaa kärventäessä Pärnun inteissä. Faron viimevuotinen ROP ei tällä reissulla toistanut itseään, joten viimeisen Cacibin metsästys jatkunee. Harvoin käy niin hyvä tuuri, että viimeinen serti tai cacib tulisi heti ensimmäisellä yrittämällä, en siis ollut vajaan vuoden vanhassa nyörissä esiintyneen koirani tuloksiin edes pettynyt. Faron nyörityshän käynnistyi pian viime vuoden Pärnun näyttelyn jälkeen.
Minulla on ollut iso onni päästä käyttämään nuoria taivavia handlereita koirieni esittämiseen, joten olen aina välillä päässyt itsekin näkemään, miltä koirani kehässä oikeasti näyttävät. Sunnuntaina Faron remmin jatkona nähtiin nuori virolaistyttö Marleen, joka teki näyttelypaikalla olleista juoksuisista nartuista innostuneen nuoren uroksen kanssa hienoa työtä! Kiitokset siitä! Farokin on nyt videoitu ja jahka ennätän, tarvitsee katsoa miten nuo otokseni onnistuivat. Aurinko nimittäin paistoi niin kirkkaasti, että nähnyt juuri mitään siitä mitä kuvasin =D. Kiitokset kaikille osallisille kivasta reissusta!
Marleen & Faro - Pärnu Int 2013. Photo: Viktoria Tsizova
Viime keskiviikkona Nerian Gabbara muutti Joensuuhun ja meillä oli oikein ihana päivä Kolehmaisen perheen luona. Gabbara sai nimekseen Edi ja fiksuna poikana sen elämä uudessa kodissa on lähtenyt käyntiin paremmin kuin hyvin. Ihanan rentoja reissukavereita ne olivat kumpainenkin. Näiden poikien luonteet ovat onnistuneet varsin nappiin, molemmista tulee varmasti upeita perhekoiria. Näitä kuvia tulee ihan liian harvoin jaettua, mutta Isovillakoiraa parempaa perhekoiraa saa hakea! Toivottavasti tapaamme taas pian Edi ja perhe!
Guarana on edelleen kotosalla ja odottelee omaa unelma-perhettään äitinsä kanssa leikkien. Se on aina ollut kekseliäs kaveri ja eilen minulle selvisi että se on itse asiassa muusikaalinenkin vielä. Tuo piano tai ksylofoni tai mikä lieneekään, oli n. metrin päässä jaloistani eilen illalla. Pentu kipusi sen päälle, painoi pari kosketinta alas, keikisteli siinä ja sitten siirsi jalkojensa paikkaa. Jos se olisi tehnyt sen kerran, voisin ajatella sen olleen vahinko, mutta se toisti sen ainakin 5 kertaa vajaassa 10 minuutissa! Se tuntui pitävän sen äänestä kovin! Kyllä harmitti, ettei videokamera ollut silloin käden ulottuvilla, mutta suostui se hieman soittelemaan kamerallekin =). Mitähän siitä vielä kuoriutuisikaan jos tuota lähtisi vahvistamaan!
Guaranan ensimmäinen musiikkivideo löytyy täältä: http://www.youtube.com/watch?v=IQbn1dTvrOg
Viime viikonloppu meni nahkaa kärventäessä Pärnun inteissä. Faron viimevuotinen ROP ei tällä reissulla toistanut itseään, joten viimeisen Cacibin metsästys jatkunee. Harvoin käy niin hyvä tuuri, että viimeinen serti tai cacib tulisi heti ensimmäisellä yrittämällä, en siis ollut vajaan vuoden vanhassa nyörissä esiintyneen koirani tuloksiin edes pettynyt. Faron nyörityshän käynnistyi pian viime vuoden Pärnun näyttelyn jälkeen.
Minulla on ollut iso onni päästä käyttämään nuoria taivavia handlereita koirieni esittämiseen, joten olen aina välillä päässyt itsekin näkemään, miltä koirani kehässä oikeasti näyttävät. Sunnuntaina Faron remmin jatkona nähtiin nuori virolaistyttö Marleen, joka teki näyttelypaikalla olleista juoksuisista nartuista innostuneen nuoren uroksen kanssa hienoa työtä! Kiitokset siitä! Farokin on nyt videoitu ja jahka ennätän, tarvitsee katsoa miten nuo otokseni onnistuivat. Aurinko nimittäin paistoi niin kirkkaasti, että nähnyt juuri mitään siitä mitä kuvasin =D. Kiitokset kaikille osallisille kivasta reissusta!
Marleen & Faro - Pärnu Int 2013. Photo: Viktoria Tsizova