Brandyn pennuista on ollut kivasti kyselyitä, vaikkei pennut ole syntyneetkään vielä. Tosissaan olevien perheiden määrähän vahvistuu vasta muutamien viikkojen päästä, kun mamma ja pennut alkavat ottamaan vastaan vieraita - joten edelleen vastailen mielelläni pentukyselyihin.
Sen lisäksi että tuo mamma-koira saapui joukon jatkoksi, on meitä täällä useampia muutenkin. Äitini on saapunut avukseni synnytyksen hoitoon ja alkupäivien toiseksi silmäpariksi, sillä jossain välissä tarvitsee käydä töissäkin. Synnytyksen jälkeisestä ajasta en ole kovinkaan huolissani, sen verran hienosti tuo pikkupimu hoiti edelliset pentunsa, kunhan joku välillä hoitaa mammakoiraa, jotta sillä on virtaa hoitaa pentunsa. Se tuntui edelliskerralla uppoutuvan niin lapsosiensa hoitamiseen, että jopa ulkona käymisestä neuvoteltiin alkupäivinä.
Äitini mukana toki laumaa sulostuttamaan saapui myös nuo ihanaiset mummopuudelit Angie 11v ja Wilda 10v sekä faaraokoira Jane. Tässä kohdin olen aina hirmuisen tyytyväinen siitä, että aikoinaan olin valmis muuttamaan pois Espoosta. Siuntiossa ei tilasta tee tiukkaa vieläkään, kuudesta koirasta ja neljästä ihmisestäkään huolimatta. Joskin mitä useampi koira, sitä nopeammin nämä varaavat köllöttelypaikkoja vierestäni - varasijoille sijoittuvat saavat rapsutteluita sitten muilta perheenjäseniltämme. Hienosti jopa laumamme kuningatar Wilda, on antanut tilaa mamma-koiralle mahoineen. Onnea on iso sohva x 2. Mamma-koirien kun kuuluukin saada erityishuomiota noin viimeisillään tiineenä, muttei sitä kuningatartakaan unohtaa sovi - yksi koira kummallekin puolelle =), eivätkä muutkaan hauvelit jää kainaloisen paikoista paitsi.
Tänään Brandyn massua paijaillesani alkoi tuntua siltä, että joku tuijottaa... Eikä suotta, nostaessani katseeni vastassa oli tälläinen näky... Wilda-muru!
Kasvattajat tietävät, miten ihanaa on seurata noiden syntymättömien koiralasten liikkeitä, joten ajattelin näyttää teillekin. Brandy viihtyy tällä hetkellä paljonkin selällään, tuntuu kovasti nauttivan vauvamasun paijailusta: Tästä siis N-pentueen ensiesiintymiseen Youtubessa
Edellisviikolla osallistuimme Suomen Koirankasvattajien järjestämään joukkotarkkiin suurpuudelipimujen kanssa, saaden seuraavia terveystuloksia. Ch Nerian Fionnuala: silmät ok, sydänkuuntelu - ei sivuääniä ja polvet 0/0 - priima tyttönen noilta osin siis. Wildakin 10v:nä (Ch Gunpowder's Crazy Girl) oli mukana, ihan vaan tilastointia varten hakemassa tositetta siitä sivuäänestäään joka Lotta Axelsonin mielestä kuulosti olevan 3/6 - lääkitystä on muutama viikko sitten jouduttu muokkailemaan, eli tätä nykyä syö Cardaliksen lisäksi Furesista, kun yksi ilta oli alkanut yllättäen yskiä. Lääkitys lähti puremaan hienosti, ja koira on päällisin puolin oireeton, joten tällä mennään toistaiseksi. Wilda, tuo koira kuin ajatus - teki kyllä aikoinaan erityisen kipeää sen kohdalla, kun ei sitä yrityksistä huolimatta tiineeksi saatu. Olin likipitäen valmis vaikka seisomaan päälläni pitkäänkin saadakseni siitä pennun kotiin. Vaikka toki koira on iäkäs ja iänmyötä koirillekin näitä remontteja helpommin tulee, on tuo pentuhaaveen haaveeksi jäämisen kanssa ollut kuitenkin tätä nykyä hieman vähemmän harmistusta. Nyt vain nautiskellaan yhteisestä ajasta kuin hullut ja hemmotellaan mummo- ja mamma-koiria. Sanonta, "kaikki hyvä on meillä vain lainassa" - konkretisoituu niin näiden mummojen kanssa, niiden kanssa touhuilemisesta nauttii itsekin erityisesti - kun väkisinkin laina-ajan rajallisuus konkretisoituu em. tapahtumien myötä.
Nyt kun on taas näitä hauvoja kotosalla enenevissä määrin, täytyy sanoa, että kaikenmaailman hassuja sattumuksia tulee vastaan ihan jatkuvasti. Eilen illalla, esimerkiksi käytin kaikki 6 koiraa, jotka nyt siis enemmän tai vähemmän kuuluvat kolmeen laumaan yhtä aikaa iltapissalla. Kierrettiin siis alkuyöstä pari korttelia. Minä, 3 isovillakoiraa, 1 tanskandoggi, 1 faaraokoira ja 1 keskikokoinen villakoira, noh sehän näyttää juuri siltä kuin saatoit kuvitella. Ei siinä onneksi mene kuin pari päivää, kun koirat taas muistavat, että ainiin - nyt se ei halua, että me kierretään sen selän takaa tai vaihdellaan puolta ja itsekin muistaa taas, että se faaraokoira muuten ruopii aina tarpeensa tehtyään - AINA... Nimerkillä niiden kuuden remmin kanssa nypin vielä heiniä hiuksistani, kun kyykkäsin keräämään koiran läjää liian aikaisin.. Onneksi siellä lenteli vain sitä heinää, huonomminkin olisi voinut sattua ja pimeääkin oli, niin yleisöäkään ei juuri näkynyt...
Ai niin ja pitääkin muistaa onnitella - ONNEA KATI-MAIJA ja Hillan sisarukset Imatran tuloksista! Hillan sisko voitti 2-ryhmän ja poppoo koosti vielä BIS-kasvattajaluokankin. Hieno homma! Hillakin alkaa taas pikkuhiljaa kevään edetessä ottaa osaa noihin kekkereihin jahka nyt pieni lihotuskuuri saadaan valmiiksi, Hillevi kun on sportti-doggi ja pistää aika hirmuista haipakkaa pitkin pöpelikköjä - taktiikalla, mitä tiheämpää - sen nopeammin ja Fionnuala perässä.
Joskos sitä seuraavaksi jo hauvavauva-kuvia?
Juuri nyt joudutte tyytymään tarkkaan varjeltuun salaisuuteen - todellisuudessa koirat on pinottavia, kokoeroa tarvitsee vain olla riittävästi =D
Sen lisäksi että tuo mamma-koira saapui joukon jatkoksi, on meitä täällä useampia muutenkin. Äitini on saapunut avukseni synnytyksen hoitoon ja alkupäivien toiseksi silmäpariksi, sillä jossain välissä tarvitsee käydä töissäkin. Synnytyksen jälkeisestä ajasta en ole kovinkaan huolissani, sen verran hienosti tuo pikkupimu hoiti edelliset pentunsa, kunhan joku välillä hoitaa mammakoiraa, jotta sillä on virtaa hoitaa pentunsa. Se tuntui edelliskerralla uppoutuvan niin lapsosiensa hoitamiseen, että jopa ulkona käymisestä neuvoteltiin alkupäivinä.
Äitini mukana toki laumaa sulostuttamaan saapui myös nuo ihanaiset mummopuudelit Angie 11v ja Wilda 10v sekä faaraokoira Jane. Tässä kohdin olen aina hirmuisen tyytyväinen siitä, että aikoinaan olin valmis muuttamaan pois Espoosta. Siuntiossa ei tilasta tee tiukkaa vieläkään, kuudesta koirasta ja neljästä ihmisestäkään huolimatta. Joskin mitä useampi koira, sitä nopeammin nämä varaavat köllöttelypaikkoja vierestäni - varasijoille sijoittuvat saavat rapsutteluita sitten muilta perheenjäseniltämme. Hienosti jopa laumamme kuningatar Wilda, on antanut tilaa mamma-koiralle mahoineen. Onnea on iso sohva x 2. Mamma-koirien kun kuuluukin saada erityishuomiota noin viimeisillään tiineenä, muttei sitä kuningatartakaan unohtaa sovi - yksi koira kummallekin puolelle =), eivätkä muutkaan hauvelit jää kainaloisen paikoista paitsi.
Tänään Brandyn massua paijaillesani alkoi tuntua siltä, että joku tuijottaa... Eikä suotta, nostaessani katseeni vastassa oli tälläinen näky... Wilda-muru!
Kasvattajat tietävät, miten ihanaa on seurata noiden syntymättömien koiralasten liikkeitä, joten ajattelin näyttää teillekin. Brandy viihtyy tällä hetkellä paljonkin selällään, tuntuu kovasti nauttivan vauvamasun paijailusta: Tästä siis N-pentueen ensiesiintymiseen Youtubessa
Edellisviikolla osallistuimme Suomen Koirankasvattajien järjestämään joukkotarkkiin suurpuudelipimujen kanssa, saaden seuraavia terveystuloksia. Ch Nerian Fionnuala: silmät ok, sydänkuuntelu - ei sivuääniä ja polvet 0/0 - priima tyttönen noilta osin siis. Wildakin 10v:nä (Ch Gunpowder's Crazy Girl) oli mukana, ihan vaan tilastointia varten hakemassa tositetta siitä sivuäänestäään joka Lotta Axelsonin mielestä kuulosti olevan 3/6 - lääkitystä on muutama viikko sitten jouduttu muokkailemaan, eli tätä nykyä syö Cardaliksen lisäksi Furesista, kun yksi ilta oli alkanut yllättäen yskiä. Lääkitys lähti puremaan hienosti, ja koira on päällisin puolin oireeton, joten tällä mennään toistaiseksi. Wilda, tuo koira kuin ajatus - teki kyllä aikoinaan erityisen kipeää sen kohdalla, kun ei sitä yrityksistä huolimatta tiineeksi saatu. Olin likipitäen valmis vaikka seisomaan päälläni pitkäänkin saadakseni siitä pennun kotiin. Vaikka toki koira on iäkäs ja iänmyötä koirillekin näitä remontteja helpommin tulee, on tuo pentuhaaveen haaveeksi jäämisen kanssa ollut kuitenkin tätä nykyä hieman vähemmän harmistusta. Nyt vain nautiskellaan yhteisestä ajasta kuin hullut ja hemmotellaan mummo- ja mamma-koiria. Sanonta, "kaikki hyvä on meillä vain lainassa" - konkretisoituu niin näiden mummojen kanssa, niiden kanssa touhuilemisesta nauttii itsekin erityisesti - kun väkisinkin laina-ajan rajallisuus konkretisoituu em. tapahtumien myötä.
Nyt kun on taas näitä hauvoja kotosalla enenevissä määrin, täytyy sanoa, että kaikenmaailman hassuja sattumuksia tulee vastaan ihan jatkuvasti. Eilen illalla, esimerkiksi käytin kaikki 6 koiraa, jotka nyt siis enemmän tai vähemmän kuuluvat kolmeen laumaan yhtä aikaa iltapissalla. Kierrettiin siis alkuyöstä pari korttelia. Minä, 3 isovillakoiraa, 1 tanskandoggi, 1 faaraokoira ja 1 keskikokoinen villakoira, noh sehän näyttää juuri siltä kuin saatoit kuvitella. Ei siinä onneksi mene kuin pari päivää, kun koirat taas muistavat, että ainiin - nyt se ei halua, että me kierretään sen selän takaa tai vaihdellaan puolta ja itsekin muistaa taas, että se faaraokoira muuten ruopii aina tarpeensa tehtyään - AINA... Nimerkillä niiden kuuden remmin kanssa nypin vielä heiniä hiuksistani, kun kyykkäsin keräämään koiran läjää liian aikaisin.. Onneksi siellä lenteli vain sitä heinää, huonomminkin olisi voinut sattua ja pimeääkin oli, niin yleisöäkään ei juuri näkynyt...
Ai niin ja pitääkin muistaa onnitella - ONNEA KATI-MAIJA ja Hillan sisarukset Imatran tuloksista! Hillan sisko voitti 2-ryhmän ja poppoo koosti vielä BIS-kasvattajaluokankin. Hieno homma! Hillakin alkaa taas pikkuhiljaa kevään edetessä ottaa osaa noihin kekkereihin jahka nyt pieni lihotuskuuri saadaan valmiiksi, Hillevi kun on sportti-doggi ja pistää aika hirmuista haipakkaa pitkin pöpelikköjä - taktiikalla, mitä tiheämpää - sen nopeammin ja Fionnuala perässä.
Joskos sitä seuraavaksi jo hauvavauva-kuvia?
Juuri nyt joudutte tyytymään tarkkaan varjeltuun salaisuuteen - todellisuudessa koirat on pinottavia, kokoeroa tarvitsee vain olla riittävästi =D
Kommentit
Lähetä kommentti