Fionnualan ainokainen pentu on jo 6 viikkoa vanha, se on vahva, voimakastahtoinen ja erittäin leikkisä puudelipoika. Kutsumme sitä leikkisästi "pötköksi", se kuvasi tuota "yliaikaisena" syntynyttä pulskaa puudelivaavaa hienosti. Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin tulla tarve keksiä sille uusi lempinimi, se kun ei ole enää pötkylän muotoinen.
Pieni poika sai alkunsa sektiolla, kun ei vielä päivänä 65 ilmoitellut vähääkään tulostaan ja viikonlopun yli en uskaltanut tämän kultakimpaleen odottelua jättää. On suhteellisen tavallista, että kun pentuja on vähän ja synnytyksen alkua ei kuulu, voi poltot jäädä heikoiksi ja eläinlääkärin apu on silloin kullan arvoinen. Niin oli nytkin, sillä tämä poikanenpa köllötteli emänsä massussa ihan kaikessa rauhassa. Pää toisessa ja takapuoli toisessa kohdun sarvessa. Se ei siis olisi päässyt syntymään itsekeen kuitenkaan - intuitioon siis kannatti jälleen luottaa.
Fionnuala on ollut erinomainen emä - huolehtivainen ja tarkka. Ensimmäiseen viiteen viikkoon en siivonnut ensimmäisiäkään kakkoja lattialta, vaan emä siivosi jäljet. Sen sijaan Fionnualan kyljestä kertaalleen sotkut siivosin, nekin tosin oli yritetty puhdistaa itse.
Silmät aukesivat myöhäisestä syntymisajasta johtuen jo pian ensimmäisen viikon jälkeen ja vauhtia on riittänyt. Ensimmäisinä viikkoina annoimme parhaamme mukaan mammakoiran hoitaa pentuansa ilman tarpeettomia puuttumisia, jopa kuvia on ensimmäisiltä viikoilta olemassa varsin vähän, sillä en halunnut ylimääräisiä toista kuormittaa. Sektiosta toipuminenkin kun vie aina aikansa.
Hymirin leikkikaveriksi hankittu valkoinen suurpuudeli-neiti "Rania" tai kavereiden kesken "Ransu" on myös muljahtanut laumaan sisälle varsin kivasti. Leikitkin kohtaavat koko ajan paremmin ja Hymirin innostus isommasta pennusta on liikuttavaa. Häntä tötteröllä lähdetään isomman pennun perään, vaikka vähän jännittääkin.
Tässä hauska videonpätkä "pötkön" 2,5viikkoa edesottamuksista, kun joku oli mennyt laittamaan seinän väärään paikkaan =D. Mamma hemmottelee pentua säntäämällä kärppänä paikalle lohturuokineen. Tämä siis tapahtui n. klo 05.30 yksi kaunis aamu =D: https://www.youtube.com/watch?v=0O0V8vfoiaQ
Koska pennulla ei ole pentuesisarusta, on se tarvinut keskivertoa selkeästi enemmän leikkikaveria ihmisestä. https://www.youtube.com/watch?v=0O0V8vfoiaQ
Uusiin asioihin pystyy yhtä pentua totutettamaan aivan eritavalla nyt, kuin jos pentuja on 10. Yksi pentu kulkee helposti mukana jos ja vaikka minne. Toissapäivänä tuo juoksenteli merenranta-lenkillä mukana. Siinä missä minä olin ehtinyt kävellä 2,5 kilometria, pentu oli todennöisesti juossut ainakin 3,5km. Aiemmin ei saanut kantaa, siihen asti menohaluja oli liikaa. kymmentä pentua ei olisi pystynyt ottamaan mukaan mitenkään.
Pieni poika sai alkunsa sektiolla, kun ei vielä päivänä 65 ilmoitellut vähääkään tulostaan ja viikonlopun yli en uskaltanut tämän kultakimpaleen odottelua jättää. On suhteellisen tavallista, että kun pentuja on vähän ja synnytyksen alkua ei kuulu, voi poltot jäädä heikoiksi ja eläinlääkärin apu on silloin kullan arvoinen. Niin oli nytkin, sillä tämä poikanenpa köllötteli emänsä massussa ihan kaikessa rauhassa. Pää toisessa ja takapuoli toisessa kohdun sarvessa. Se ei siis olisi päässyt syntymään itsekeen kuitenkaan - intuitioon siis kannatti jälleen luottaa.
Fionnuala on ollut erinomainen emä - huolehtivainen ja tarkka. Ensimmäiseen viiteen viikkoon en siivonnut ensimmäisiäkään kakkoja lattialta, vaan emä siivosi jäljet. Sen sijaan Fionnualan kyljestä kertaalleen sotkut siivosin, nekin tosin oli yritetty puhdistaa itse.
Silmät aukesivat myöhäisestä syntymisajasta johtuen jo pian ensimmäisen viikon jälkeen ja vauhtia on riittänyt. Ensimmäisinä viikkoina annoimme parhaamme mukaan mammakoiran hoitaa pentuansa ilman tarpeettomia puuttumisia, jopa kuvia on ensimmäisiltä viikoilta olemassa varsin vähän, sillä en halunnut ylimääräisiä toista kuormittaa. Sektiosta toipuminenkin kun vie aina aikansa.
Hymirin leikkikaveriksi hankittu valkoinen suurpuudeli-neiti "Rania" tai kavereiden kesken "Ransu" on myös muljahtanut laumaan sisälle varsin kivasti. Leikitkin kohtaavat koko ajan paremmin ja Hymirin innostus isommasta pennusta on liikuttavaa. Häntä tötteröllä lähdetään isomman pennun perään, vaikka vähän jännittääkin.
Tässä hauska videonpätkä "pötkön" 2,5viikkoa edesottamuksista, kun joku oli mennyt laittamaan seinän väärään paikkaan =D. Mamma hemmottelee pentua säntäämällä kärppänä paikalle lohturuokineen. Tämä siis tapahtui n. klo 05.30 yksi kaunis aamu =D: https://www.youtube.com/watch?v=0O0V8vfoiaQ
Koska pennulla ei ole pentuesisarusta, on se tarvinut keskivertoa selkeästi enemmän leikkikaveria ihmisestä. https://www.youtube.com/watch?v=0O0V8vfoiaQ
Uusiin asioihin pystyy yhtä pentua totutettamaan aivan eritavalla nyt, kuin jos pentuja on 10. Yksi pentu kulkee helposti mukana jos ja vaikka minne. Toissapäivänä tuo juoksenteli merenranta-lenkillä mukana. Siinä missä minä olin ehtinyt kävellä 2,5 kilometria, pentu oli todennöisesti juossut ainakin 3,5km. Aiemmin ei saanut kantaa, siihen asti menohaluja oli liikaa. kymmentä pentua ei olisi pystynyt ottamaan mukaan mitenkään.
Emme ole päättäneet pennun tulevaa perhettä, kiire kun ei yhden pennun kanssa ole ollut mihinkään ja olen halunnut seurata pennun kehitystä rauhassa - eli otamme vielä vastaan hakemuksia niiltä, joiden elämässä on isovillakoiran mentävä aukko! puh. 044-3813807 tai tuominenp@hotmail.com.
Pennun sukutaulu: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoE=FI27085/11&ReknoI=KCPR16118601
Kommentit
Lähetä kommentti