Helmikuun puolivälissä kirjoitin seuraavan blogiluonnoksen: Faron ja Hillan metsäralli päättyi viimeksi kuin seinään. Yhtä-äkkiä Faro alkoi huutaa niin kovaa kuin pystyi ja kieltäytyi laskemasta jalkaansa maahan. Kotiin kinkattuaan, se lepäsi, myöhemmin illalla ontui, mutta ei enää kinkannut kolmella jalalla. Käpälä näytti päällisin puolin normaalilta. Turvotus ilmestyi seuraavan päivän iltana, ei yhtä voimakkaana kuin aiempi vastaantullut varvasmurtumakoira, mutta kuitenkin. Aamulla koitti eläinlääkärireissu. Näky oli lohduton. 
Miten kummassa se oli onnistunut pilkkomaan varpaansa neljään osaan ja sirut päälle?!? Luusto on eläinlääkärin mukaan juuri niin vahva kuin tämän ikäsellä koiralla kuuluukin olla, mutta ilmeisesti se on tömpähtänyt terävään kiveen ja täydestä vauhdista tietenkin - hitaammin tämä urpo&turpo-kaksikko ei osaa metsässä rallata.
Alkoi kuumeinen mietintä mitä tuolle olisi tehtävissä, kuvat lähetettiin toiselle klinikalle konsultaatioon ja pari tuntia myöhemmin sain soiton perääni. Ortopedi oli sitä mieltä, että paras ratkaisu on amputoida koko varvas. Muissa vaihtoehdoissa koira kehittäisi pirstaloituneeseen varpaaseensa vain nivelrikon ja alkaisi myöhemmin ontua uudelleen. Seuraavaksi päiväksi varattiin aika amputaatioon. Varpaasta otetut kuvat lähti kennelliittoon virallista eläinlääkärintodistusta varten ja samalla nukutuksella koira kuvattiin muutoinkin. Selkä ja kyynärpäät parempaa kuin priimaa, toinen lonkkamalja pikkaisen matalampi, mutta palvelee kyllä moitteetta koiran eliniän. Tämän siitä sai, kun olin juuri ajatellut, että ihana lähteä Englantiin katsomaan Cruftsin näyttelyä & ystäviä tapaamaan, kun olin reissubudjettiinkin tyytyväinen. Eläinlääkäriin jäi siitä tyytyväisyydestä melkoinen osa, mutta pääasia, että koira saatiin hoidettua.
Uninen koira autonperään vilttien alle ja kotiin, sillä välin kotona lapsi oli nostanut kuumeen ja seuraavat pari päivää hoidettiinkin sekä kipeää poikaa, että kivuliasta koiraa.
Kesäkuussa lisättyä: Onneksi kumpikin lähti osoittamaan toipumisen merkkejä nopeasti, Faro sai pitkään särkylääkettä ja satunnaisesti vielä viikkoja tapahtuman jälkeenkin, sillä osuessaan jonnekin kipu viipyi melko pitkään. Nämä meidän isovillakoirat on siitä ihania, että ne eivät yleensä pienestä hätkähdä, silloin kun koira kipua ilmaisee voin hyvällä omalla tunnolla ottaa sen tosissani ja lääkitä. Tätä nykyä särkylääkkeestä ollaan päästy eroon ja koira jatkaa kirmailua aivan kuten ennenkin, vaikka yksi varvas eläinlääkäriin jäikin.
Pari päivää tikkien poistosta jälki oli jo näin siisti:
Käpälä näyttää nykyään tältä:
Alkoi kuumeinen mietintä mitä tuolle olisi tehtävissä, kuvat lähetettiin toiselle klinikalle konsultaatioon ja pari tuntia myöhemmin sain soiton perääni. Ortopedi oli sitä mieltä, että paras ratkaisu on amputoida koko varvas. Muissa vaihtoehdoissa koira kehittäisi pirstaloituneeseen varpaaseensa vain nivelrikon ja alkaisi myöhemmin ontua uudelleen. Seuraavaksi päiväksi varattiin aika amputaatioon. Varpaasta otetut kuvat lähti kennelliittoon virallista eläinlääkärintodistusta varten ja samalla nukutuksella koira kuvattiin muutoinkin. Selkä ja kyynärpäät parempaa kuin priimaa, toinen lonkkamalja pikkaisen matalampi, mutta palvelee kyllä moitteetta koiran eliniän. Tämän siitä sai, kun olin juuri ajatellut, että ihana lähteä Englantiin katsomaan Cruftsin näyttelyä & ystäviä tapaamaan, kun olin reissubudjettiinkin tyytyväinen. Eläinlääkäriin jäi siitä tyytyväisyydestä melkoinen osa, mutta pääasia, että koira saatiin hoidettua.
Uninen koira autonperään vilttien alle ja kotiin, sillä välin kotona lapsi oli nostanut kuumeen ja seuraavat pari päivää hoidettiinkin sekä kipeää poikaa, että kivuliasta koiraa.
Kesäkuussa lisättyä: Onneksi kumpikin lähti osoittamaan toipumisen merkkejä nopeasti, Faro sai pitkään särkylääkettä ja satunnaisesti vielä viikkoja tapahtuman jälkeenkin, sillä osuessaan jonnekin kipu viipyi melko pitkään. Nämä meidän isovillakoirat on siitä ihania, että ne eivät yleensä pienestä hätkähdä, silloin kun koira kipua ilmaisee voin hyvällä omalla tunnolla ottaa sen tosissani ja lääkitä. Tätä nykyä särkylääkkeestä ollaan päästy eroon ja koira jatkaa kirmailua aivan kuten ennenkin, vaikka yksi varvas eläinlääkäriin jäikin.
Pari päivää tikkien poistosta jälki oli jo näin siisti:
Käpälä näyttää nykyään tältä:
Kommentit
Lähetä kommentti