Tästä pentueesta ainutkertaisen tekee monikin asia, muttei vähiten se, että poikani on ollut siitä erittäin innoissaan ja halunnut osallistua - edelliskerralla kun meillä oli pentuja, hän oli vielä niin pieni, että lähinnä kävi välillä ihmettelemässä ja lähti sitten omiin touhuihinsa.
Nyt hän haluaa olla mukana, tutkii, ihailee ja seuraa pentuja innolla, joka luonnollisestikin lämmittää mieltäni. Esimerkiksi pari päivää sitten istuskellessamme pentujen luona, pennut jälleen kiipeilivät erityisesti hänen päällään josta lapsi on erityisen ylpeä. Urospentu on poikkeuksellisen lahjakas kiipeilemisessä ja antaa sellaisen määrän helliä pusuja kasvoille, ettei tosikaan. Noh, siinä sitten kun pentu häntä suukotteli, paijasi poika pentua takaisin ja totesi "Sä näytät upealta!" Oli hieman naurussa pitelemistä, mutta lapsi ylistää pieniä koiria niin vilpittömästi, että parhaani kyllä tein, todeten, että pennuista tuntuu varmaankin kivalta kuulla, että hän ajattelee niistä niin kauniisti... Törmäsin yhdessä vaiheessa jatkuvasti kysmyksiin "äiti, mikä tän nimi on?". Pennuilla ei luonnollisestikaan ole vielä nimiä ja se on pienestä ihmisestä kummallista. Pitkään mietittyään, hän sitten ehdotti miksi niitä voisi kutsua. Nämä "työnimet" on tapa josta olen henkilökohtaisesti sanoutunut irti jo aikapäiviä sitten, perheet jokatapauksessa nimeävät pentunsa uudelleen. Kuultuani hänen ehdotuksensa, täytyi todeta, että kyllä tuolla 3v:llä ihan hyvä nimimaku on. Täytynee hyödyntää myöhemminkin =D.
Urospentu on kuulemma nimeltään Kingo, siis vähän niinkuin Bingo, mutta sellainen kuninkaallinen.
Isompi nartupentu, äitinsä tyttö ja hellyttelyitä rakastava pentu on nimeltään Kimber - ja lapsi siis ääntää sen englantilaisitain. Samoin kuin myös tuon tättähäärä-pikku-pimun nimen Lorna. Lorna on on huikea, pieni ja pippurinen "pikku myy", välillä se leikkii ihan itsekseen, ottamalla pieniä vaanintapätkiä ja sen jälkeen hyppien kuin kenguru ympäri pentulaa - hupsu pentu.
Hieman haikeasti joudun kertomaan, että pentujen koiravauva-vaihe alkaa tulla päätökseen. Meillä siis viipottaa 3 pientä pirjaijaa, joiden kutsuminen koiravauvoiksi ei oikeastaan ole kovin kuvaavaa. Ymmärtäähän sen, hampaat puskevat kovasti kutisten läpi ikenestä... sekä varpaasta, ja sormesta ja onpa nenässäkin jo pariin otteeseen tehnyt himppasen kirpakkaa. Vaihe on onneksi varsin lyhytkestoinen, kun naskaleiden testailuun systemaattisesti puututaan. Ihmiseen ei käytetä hampaita - se on vain yksi tämän huushollin perusperiaatteista, joihin pentujakin aletaan opettaa.
Vaikka Siuntion kevät on ollut vaihtelevasti joko kylmä tai sateinen ja pennut ovat käyneet ulkona lähinnä kääntymässä, odottelemme jo kovasti niitä aikoja, kun pienet pikinokat viipottavat ympäri pihaa tutkimassa ja monttuja kaivamassa - kaiken päivää. Tekee niille hurjan hyvää päästä ajan kanssa selvittämään mitä ulkoa löytyy. Muutamia räpsäyksiä on kuitenkin ulkona otettu, sillä valaistus on siellä suopeampi mustia koiria kuvattaessa.
Beige tyttö - varattu
Pinkki/valkoinen tyttö - varattu
Toinen näistä tytteleistä saa kutsumanimekseen Tyyne, mutta pentua ei ole vielä päätetty. Katsotaan nyt ensin, kumpi pennuista olisi tulevaisuudessa "se" pentu, joka jäisi jalostuskäyttöön.
Kuvan uros-pentu etsii vielä kotia. Tämä on siis se pentu, joka tuli ensimmäisenä yli pentupedin laitojen, lähti ensimmäisenä kävelemään ja joka tulee ensimmäisenä vastaan kun pentuja kutsuu. Luonteeltaan erittäin seurallinen, hellyyden kipeä ja ahkera suukottelija.
Pennut ovat luovutuksessa viikosta 24 alkaen, jolloin ne saavat eläinlääkärintarkastuksessa samalla myös ensimmäiset rokotukset virallisina.
Kävin viikonloppuna Varkaudessa koiranäyttelyssä ja sieltä mukaan tarttui jälleen vähän pentupakettien täytettä. Mm. kuvan koiranpedit, kansiot tärkeille papereille (ihanan värisiä!) sekä kotimaisia hirvennahkasuikaleita ja muuta hyvää, ikenien kutinaa helpottamaan - Vielä tarvitsee hankkia mm. kammat, mutta onhan tässä joku 3 viikkoa aikaa =) - Jostain syystä tämä pennuille shoppaileminen on vain ihan huikean ihanaa =)...
Nyt hän haluaa olla mukana, tutkii, ihailee ja seuraa pentuja innolla, joka luonnollisestikin lämmittää mieltäni. Esimerkiksi pari päivää sitten istuskellessamme pentujen luona, pennut jälleen kiipeilivät erityisesti hänen päällään josta lapsi on erityisen ylpeä. Urospentu on poikkeuksellisen lahjakas kiipeilemisessä ja antaa sellaisen määrän helliä pusuja kasvoille, ettei tosikaan. Noh, siinä sitten kun pentu häntä suukotteli, paijasi poika pentua takaisin ja totesi "Sä näytät upealta!" Oli hieman naurussa pitelemistä, mutta lapsi ylistää pieniä koiria niin vilpittömästi, että parhaani kyllä tein, todeten, että pennuista tuntuu varmaankin kivalta kuulla, että hän ajattelee niistä niin kauniisti... Törmäsin yhdessä vaiheessa jatkuvasti kysmyksiin "äiti, mikä tän nimi on?". Pennuilla ei luonnollisestikaan ole vielä nimiä ja se on pienestä ihmisestä kummallista. Pitkään mietittyään, hän sitten ehdotti miksi niitä voisi kutsua. Nämä "työnimet" on tapa josta olen henkilökohtaisesti sanoutunut irti jo aikapäiviä sitten, perheet jokatapauksessa nimeävät pentunsa uudelleen. Kuultuani hänen ehdotuksensa, täytyi todeta, että kyllä tuolla 3v:llä ihan hyvä nimimaku on. Täytynee hyödyntää myöhemminkin =D.
Urospentu on kuulemma nimeltään Kingo, siis vähän niinkuin Bingo, mutta sellainen kuninkaallinen.
Isompi nartupentu, äitinsä tyttö ja hellyttelyitä rakastava pentu on nimeltään Kimber - ja lapsi siis ääntää sen englantilaisitain. Samoin kuin myös tuon tättähäärä-pikku-pimun nimen Lorna. Lorna on on huikea, pieni ja pippurinen "pikku myy", välillä se leikkii ihan itsekseen, ottamalla pieniä vaanintapätkiä ja sen jälkeen hyppien kuin kenguru ympäri pentulaa - hupsu pentu.
Hieman haikeasti joudun kertomaan, että pentujen koiravauva-vaihe alkaa tulla päätökseen. Meillä siis viipottaa 3 pientä pirjaijaa, joiden kutsuminen koiravauvoiksi ei oikeastaan ole kovin kuvaavaa. Ymmärtäähän sen, hampaat puskevat kovasti kutisten läpi ikenestä... sekä varpaasta, ja sormesta ja onpa nenässäkin jo pariin otteeseen tehnyt himppasen kirpakkaa. Vaihe on onneksi varsin lyhytkestoinen, kun naskaleiden testailuun systemaattisesti puututaan. Ihmiseen ei käytetä hampaita - se on vain yksi tämän huushollin perusperiaatteista, joihin pentujakin aletaan opettaa.
Vaikka Siuntion kevät on ollut vaihtelevasti joko kylmä tai sateinen ja pennut ovat käyneet ulkona lähinnä kääntymässä, odottelemme jo kovasti niitä aikoja, kun pienet pikinokat viipottavat ympäri pihaa tutkimassa ja monttuja kaivamassa - kaiken päivää. Tekee niille hurjan hyvää päästä ajan kanssa selvittämään mitä ulkoa löytyy. Muutamia räpsäyksiä on kuitenkin ulkona otettu, sillä valaistus on siellä suopeampi mustia koiria kuvattaessa.
Beige tyttö - varattu
Pinkki/valkoinen tyttö - varattu
Toinen näistä tytteleistä saa kutsumanimekseen Tyyne, mutta pentua ei ole vielä päätetty. Katsotaan nyt ensin, kumpi pennuista olisi tulevaisuudessa "se" pentu, joka jäisi jalostuskäyttöön.
Kuvan uros-pentu etsii vielä kotia. Tämä on siis se pentu, joka tuli ensimmäisenä yli pentupedin laitojen, lähti ensimmäisenä kävelemään ja joka tulee ensimmäisenä vastaan kun pentuja kutsuu. Luonteeltaan erittäin seurallinen, hellyyden kipeä ja ahkera suukottelija.
Pennut ovat luovutuksessa viikosta 24 alkaen, jolloin ne saavat eläinlääkärintarkastuksessa samalla myös ensimmäiset rokotukset virallisina.
Kävin viikonloppuna Varkaudessa koiranäyttelyssä ja sieltä mukaan tarttui jälleen vähän pentupakettien täytettä. Mm. kuvan koiranpedit, kansiot tärkeille papereille (ihanan värisiä!) sekä kotimaisia hirvennahkasuikaleita ja muuta hyvää, ikenien kutinaa helpottamaan - Vielä tarvitsee hankkia mm. kammat, mutta onhan tässä joku 3 viikkoa aikaa =) - Jostain syystä tämä pennuille shoppaileminen on vain ihan huikean ihanaa =)...
Kommentit
Lähetä kommentti